Pula-ajasta purnukoihin

Aika ja tapakulttuuri muuttuu nopeammin kuin tällaisen vanhan akan asenteet. Tänään sieppasi oikein kunnolla tämä. 

Ymmärrän sen, että jotkut rakastavat siisteyttä, avaria tiloja ja sisustamista. Tuota  jutun markkinoimaa tapaa "organisoida" kotinsa järjestykseen en silti sulata: että ensin heitetään pois kalliilla rahalla hankittua ja tavaraa ja sitten hankitaan huusholli täyteen "kauniita" törppöjä ja purnukoita, joihin kaadetaan pakkauksistaan pesuaineet sun muut ainekset säilytettäväksi silmää miellyttävällä tavalla.

Kierrätys on tietysti kannatettava asia. Kehotetaan tuossa  jutussakin viemään käyttökelpoinen tavara kirpputorille. Tuunaamisesta ja uusiokäytöstä ei kuitenkaan puhuta mitään ja olennaisin jää kokonaan sanomatta, eli JOS HEITÄT TAVARAA POIS SAADAKSESI TILAA; ÄLÄ OSTA UUTTA. Tämä yksinkertainen neuvo olisi järjestystä ja kaappitilaa kaipaaville mielestäni tärkein vinkki. Valitettavasti näiden sisustus- ja siivousaiheisten juttujen rivien välistä kuultaa nykypäivälle niin tyypillinen ajattelumalli, jonka mukaan tavaraa pitää heittää pois, jotta voi hankkia uutta.

Itse, 60-luvulla syntyneenä, en ole pula-aikoja kokenut. Sotien aikana syntyneiltä vanhemmiltani olen kuitenkin oppinut ajattelumallin, jonka mukaan tavarat käytetään loppuun ennen kuin uutta hankitaan. Vanhempieni nuoruudessa vallinneen niukkuuden sanelema säästäväisyys oli samalla ekologista. Se, ettei kaikkea ollut ylenpalttisesti saatavilla, ruokki kekseliäisyyttä. Ilo uusista esineistä oli varmasti suurempi, kun niihin oli varaa harvoin.

Minulle pienituloisena eläminen on opettanut ennen kaikkea sitä, että elämään sisältöä ja esteettisiä elämyksiä voi hankkia muualtakin kuin  materiaalisista asioista. Tavaroita ei silti tee mieli heittää pois "ellei niitä ole vuoteen tarvinnut", kuten tuossa lehtijutussa kehotetaan. Minulla ainakin on vaikka miten paljon tarpeellista, jota en käytä läheskään joka vuosi. Sisustustavaroita voi myös käyttää niin, että ne säilöö välillä kaappiin ja ottaa parin vuoden kuluttua uudelleen esille ( kuka esimerkiksi tarvitsee joulukoristeita useammin kuin kerran vuodessa, eikä jokaista tonttua tarvitse  välttämättä pistää framille joka joulu). 

Köyhänä elämisessä on sekin hyvä puoli, ettei statustaan ja imagoaan tarvitse ylläpitää tietynlaisilla kulutustavaroilla tai kotinsa sisustusta uusia aina viimeisimpien trendien mukaan.

Siistimpää meillä tietysti voisi olla, mutta siihen ei taida tarvekalujen pois heittäminen ja purnukoiden hankkiminen auttaa. Piika olisi kiva, kun laiska ja kipeä emäntä ei jaksa,  vaan kun siihenkään ei ole varaa.