Hiljattain julkaistiin uutinen, jossa kerrottiin, että suomalaisten mielestä valtiovalta holhoaa kansalaisia liikaa. Lukemassani ei millään tavoin valaistu sitä, mitä tutkimukseen osallistujat tarkkaan ottaen tarkoittivat holhoamisella. Onpa sitten kysymys tuen ja palvelujen tarjoamisesta tai toiminnan sääntelystä olen joka tapauksessa tuon enemmistön kanssa eri mieltä.
Eilen, uutisissa, kohuttiin puolestaan asiasta, jonka kohdalla ihmiset ymmärtääkseni toivoisivat enemmänkin holhousta, sääntelyä ja valvontaa. Markkinoilla olevia D-vitamiinivalmisteita tutkittaessa nimittäin paljastui, että monissa on D-vitamiinia ilmoitettua vähemmän, osassa ei juuri ollenkaan. Että semmoista yritteliäisyyttä, omavalvontaa ja holhouksesta vapaata markkinataloutta...
Minusta on hyvä, että demokraattisesti valitun hallinnon alaisena toimintaa säädellään ja valvotaan, koska vahinkoja sattuu ja sellaisiakin toimijoita on, jotka tahallaan pettävät ja vahingoittavat toisia.
Myös monenlainen tuki, auttaminen ja hoiva sitä tarvitseville kuuluu mielestäni yhteisin varoin ylläpidettäviin asioihin, vaikka sitäkin jotkut holhoukseksi nimittävät.
Se tuntuu usein menevän niin, että ihmiset vastustavat holhoamista ja valvontaa kun se kohdistuu heihin itseensä. Kun heidän tekemisiinsä puututaan.
VastaaPoistaIhmiset kannattavat sitä lämpimästi, kun se kohdistuu johonkin muuhun kuin heihin itseensä.
Niin minäkin olen olettanut, mutta siinä lehtijutussa väitettiin asian olevan toisinpin. Siis, että toisiin kohdistuvaa holhousta vastustettiin. Juuri se sai minut aprikoimaan, mitä sillä holhouksella oikein mahdettiin tarkoittaa.
VastaaPoistaAhaa... no kieltämättä alkaa jo itseäkin kiinnostaa, että mitä tässä yhteydessä tarkoitetaan "holhoamisella". Ja mitä sanoja tutkimuksessa on käytetty. Sanalla "holhoaminen" kun on vähän sellainen alentuva vivahde. Tulokset olisivat voineet olla erilaisia, jos olisi puhuttu esim. huolehtimisesta.
VastaaPoistaToisaalta moni vastustaa esim. erilaisia ikä- tai päihderajoja sillä periaatteella, että yhteisön ei tulisi kantaa vastuuta yksilöstä. Eli jos yksilö nyt päättää tehdä asian X, vaikka se olisi hänelle haitallistakin, niin yhteisö ei saisi yksilön päätöstä rajoittaa. Oma huomio vaan on, että tämä päättelyketju ei kanna siihen katkeraan loppuun asti, vaan jossain vaiheessa sitä yhteisöä kuitenkin huudetaan apuun, kun yksilönvapauden harjoittaminen on karannut käsistä.