keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Karvainen syy elää

Taivaalta tipahtelee kevyttä lunta. Olo on eilisen, hyvän päivän, jälkeen huononemaan päin. Vastapäisellä koululla on lippu puolitangossa. En tiedä miksi.

Tämän uusimman sairauden ilmaannuttua olen tajunnut, että nyt viimeistään on ryhdyttävä itseään hoitamaan, jos löydän edes jonkinlaisen syyn pysyä vielä jonkin aikaa hengissä. Kissa sylissä ja (mahdollisesti) pentuja odottava koira kainalossa tajusin pari päivää sitten, että tässä ovat ne syyt. Nämä omaksi ottamani karvaiset rakkaat tarvitsevat minua.

Ei riitä, että pysyn hengissä. Pitäisi saada itsensä myös sen verran kuntoon, että kykenen hoitamaan ne edelleen kunnolla. Aviomies ulkoiluttaa koirat, mutta paljon muutakin tarvitaan. Yksin hän ei jaksaisi koko katraasta huolehtia.

Ainu, nuorin koiristamme on vasta puolitoistavuotias. Usma ja Seita, vanhemmat koiramme ja Muskakissa ovat syntyneet samana syksynä vuonna 2008. Kissat saattavat elää hyvinkin pitkään...Löytyisiköhän tästä ajatuksesta tarpeeksi kimmoketta ponnistella vielä kerran lääkäriavun löytämiseksi ja siihen vielä paljon suurempaan ja pitkäkestoisempaan ponnistukseen, eli terveellisemmän elämäntavan aloittamiseen..


8 kommenttia:

  1. Kyllä välil tulee tunne et mitä jos luovuttas. Kummiskii ku jaksaa huomisee elää, on taas syitä eloon.

    VastaaPoista
  2. Huonoina päivinä mietin minäkin, että mitä mieltä tässä on. Sosiaaliset suhteet on vähentyneet minimiin, kohta en käy missään muualla kuin kaupassa. Kuka minuakaan enää kaipaa. Mutta hieman parempina päivinä herää uteliaisuus ja jaksan miettiä jotain uutta vaikka puutarhaan ym.
    Sinulla on niitä karvakuonoja, jotka tarvitsevat hoivaasi ja rakkauttasi vielä pitkään. Niin, ja se ihana puutarha;)
    Voimahalaus!

    VastaaPoista
  3. Voimia sinne! Karvatassut kyllä auttavat, melkein asiaan kuin asiaan.

    VastaaPoista
  4. Voimia sinulle. Minäkin laitan nenäni koirulaisen niskaan ja itken sinne surujani, kun ketään muuta kuuntelijaa ei ole. Koiran takia on pakko nousta laittamaan aamuisin sille ruoka kuppiin ja joskus käyn lenkilläkin. (pienellä)
    t. elina

    VastaaPoista
  5. Karvaiset on hyvä syy,
    lähellä oleva syy,
    uskollinen syy;
    pehmoisia ja lämpöisiä
    ärsyttäviä, mutta ah
    niin elossapitävän
    herttaasia!♥

    VastaaPoista

Sano vaan