torstai 8. marraskuuta 2012

Ohivilistävä onni

Tällä nimenomaisella hetkellä olen onnellinen. Se tunne vilistää niin vikkelästi ohi, että tekee mieli merkitä tämmöinen ihme muistiin.

Aurinko paistaa. Maata peittää ohut lumikerros. Posti toi ensimmäiset nettikaupasta tilaamani joululahjat. Mihinkään ei satu yli sietokyvyn. Untuvanpehmoinen Muskakisu kehrää sohvan käsinojalla, sopivasti rapsutusetäisyydellä. Seitakoirallani oli sulhanen yökylässä. Jos toiveeni toteutuu, loppiaisen tienoilla pääsen paapomaan koiranpoikasia.

Eihän maailma täydellinen ole. Ei tässä ajassa koskaan sellaiseksi tulekaan. Se, että maailmassa on iso virhe, tuskaa, pimeyttä ja vääryyttä, ei kiellä meiltä näitä hetkiä. Nautin tästä nyt.  Pohdin maailman pahuutta myöhemmin.

20 kommenttia:

  1. Hieno hetki! Nauti täysillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän. Tämmöistä, harvinaista herkkua kun saisi pulloon pahan päivän varalle ja vaikka muillekin jaettavaksi :)

      Poista
  2. Ihania hetkiä tuollaiset! Kuulostaa niin mukavalta, että itsellekin tuli hymy huulille kesken budjettien värkkäämisen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Budjetteja...auts..Mikähän sinusta oikein isona tulee ;DD

      Poista
  3. Mukavaa kuultavaa, että on hyvä hetki.

    Mutta, apua..., joudunko mä ottaan koiranpennun... Siitä on jo V:n kaa puhuttu. Tulee pitkä hakumatka, mut tavattashan sitte nokakkain. :)

    Hyvä mieli tulee, kun lukee toisella hyvän hetken olevan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai pentukuumetta pukkaa. Mukavaa olisi joskus tavata, mutta koiranpoikasia löytyy varmasti sieltä lähempääkin, jos välttämättä haluatte jonkun pienen riiviön pureskelemaan piironginjalkanne ja pissimään kissat upoksiin ;)

      Poista
    2. Löytyy tietysti, mutta kun meillä on yks ehdoton vaatimus siinä koirahommassa: Pennun on oltava kasvannu kissojen kanssa, eli tottunnu siihen, et kissa ei oo jahdattava vaan koiran yläpuolella. Millahan kasvo kissalan 200 kissan keskellä. Ties jo tänne tullessaa paikkasa, eikä siitä oo koskaa epäselvyyttä ollu. :) (Kissala= kodittomat kissat yhdistyksen paikka Lahessa, Jokimaankujalla)

      Poista
  4. Aha, jos täällä jo pentuja jaetaan - alan puhua miehelle. Jossain vaiheessa meilläkin oli puhe, että joskus voitais ottaa. Mutta kannattaako vielä??!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuei. Vielä kuukauteen ei voi varmasti sanoa onko palleroita luvassa vai ei. Koirien raskaus on siitä kummallinen juttu, että pennunalut voivat ensimmäisen kolmen viikon aikana hävitäkin ilman mitään ulkoisia merkkejä. Saattavat yksinkertaisesti hajota ja imeytyä takaisin emon elimistöön.

      Poista
  5. Voi ei, minäkii tahtoo pennun!!! Yäää!!! Mutta kun miehelle kelpaa vain haukkuva lintukoira eli pystäri, nyyh! Ja ei muutenkaan taloudellisesti nyt pysty perheenlisäystä hankkimaan (jo kolme vuotta haaveiltu).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, puhdasrotuiset koirat kyllä maksavat aika lailla ja syövätkin vintiöt joka päivä ;D Itse muistan lähes joka päivä olla kiitollinen siitä, että vaikka tuloluokilla arvioituna taidamme kuulua pienituloisiin, olemme niin varakkaita, että pystymme pitämään näin paljon lemmikkejä ja ruokkimaan vielä lintulaudalla vieraileva ahmatitkin.
      Normiperheissä ne varat taitaisivat mennä lasten elatukseen.

      Poista
    2. Meinaako Saretska etuilla koiranpentujonossa? Ei sitä lasketa, jos on kolme vuotta haaveillu;DD

      Poista
    3. *Köh, köh...* Mä olin ekana jonossa hei, jotain tasa-arvoo tarttee täälläki noudattaa. Mul on meinaan jo noin puolet pennun hinnasta säästetty!! ;)

      Tosiasiassa, sehän on vaan ja ainoostaan koiran omistaja, joka päättää kuka koiran ansaitsee, sillä ansaita se pitää. :)

      Poista
    4. Juu kyllä sinä Timo minunkin laskujen mukana olit eka jonossa. Mutta Saretska yritti mun ohi;)
      No, juu, ei meillä ole varmaan mahdollisuuksia, kun kuulustelu alkaa, kun ei meillä ole koiraa koskaan ollut.

      PS. Rahaa tietty olen alkanaut jo varmuuden vuoksi säästää, joten on odotettavissa v 2025, että saisin koiran;)

      Poista
    5. Enhän yrittänyt! Vähän vaan yritin tunteisiin vedota ;) Timo oli ekana juu, ja koska hänellä on jo rahaakin säästössä, on vissiin ylivoimaisesti jonon kärjessä ;)

      Meilläkin peltipurkkiin pikkutytön johdolla sästetään koirarahaa, joten tuo 2025 voi meilläkin olla realistinen tavoite.

      Poista
    6. Timo on tapansa mukaan tarkan markan mies ja kaukaa viisas ;D

      Se ei välttämättä ole huono asia, jos ei ole ennen koiraa omistanut, Rantakasvi. Kunhan vaan ymmärtää sen, että pentu vaatii melkein yhtä paljon huolenpitoa kuin pieni lapsi ja eiköhän teillä semmoiset asiat ymmärretä :)

      Pientä nahinaa jonossa ? ;D No, onneksi teillä jonotetaan semmoista punaista pystykorvaista ( joka kyllä valitettavasti ei ole mikään seurakoira, niin kuin tämmöiset lapinkoiranallukat) Oletko muuten käynyt Periferialife -blogissa kurkkaamassa? Siellä on juuri syntynyt suomenpystykoirapentue. Ihanan näköiseiä "maaoravia"

      Poista
    7. Kyllä Saretska sinulle ja minulle kuule käy kait niin, että vanhuksina sitten sitä seurakoiraa hommataan;) Uskallatko menä katsomaan tuonne Periferialife-blogiin? Voi tulla kova kuume;DD

      Poista
  6. Toivottavasti tärppää :) Pennuista tulee varmasti kauniita, tuo vaalea kullan/punertavanruskea (mikä onkaan sen oikea nimi?) on lempivärini lapinkoirissa. Tuon rodun ylläpidossa ei varmaankaan ole sellaisia kuluja kuin ylijalostetuilla suosikkiroduilla. Meillä on ollut aika huono tuuri koiran terveyden suhteen ja eläinlääkärit ovat tienanneet tonneja tuosta pienestä karvakasasta. Joku varmaan kysyy, miten sellainen kannattaa. Kun sitä aina luulee, että kun tämä vaiva on korjattu, niin sitten kaikki on hyvin.

    VastaaPoista
  7. Se on tosiaan surullista, että kaikilla koirilla alkaa olla nykyään enemmän sairauksia kuin parikymmentä vuotta sitten. Liiallisen jalostuksen lisäksi epäilen kyllä syyksi teollisesti valmistettua ruokaa (jota meilläkin silti tällä hetkellä niille syötetään - tosin lisäaineettomiksi mainostettuja merkkejä) ja ylipainoa (teidän Nuppu näyttää ihan sopivan kokoiselta pörröpallerolta).

    Suomenlapinkoira on vielä nuori ja alkukantainen rotu ja siksi suht terve. Tarkkana pitää silti olla jalostuksen kanssa. Omat koiramme ovat onneksi saaneet olla terveitä. Pelkään silti kamalasti, että vahingossa auttaisin maailmaan pentueen, joka kantaisi jotain vakavaa sairautta.

    Ai, niin ja lapinkoirilla tuo vaalea väri on nimeltään kerma. Melkein saman näköisiä ovat "soopelit", mutta niillä on musta kirsu.

    VastaaPoista
  8. Onnellisuus on hyvä asia ja edes pieniä pilkahduksia pitäisi jokaisen kokea joka päivä. Upea kuva! Kuten myös uusimman jutun lintukuva!

    VastaaPoista

Sano vaan