Ryppyjä

Hautajaisista palatessaan Aviomies kävi kotona vaihtamassa vaatteet. Otti WC-pöntöstä pois käynnissä olevan pesukoneen poistoputken ja lähti töihin. Hetken päästä kömpi vessasta hyvin närkästynyt, märkätassuinen ja -massuinen koira + pari vähintään yhtä harmistunutta kissaa. Osa eläinkunnasta oli tapansa mukaan lekotellut keväällä remontoidun kylppärin lattialla ja yllättynyt ikävästi, kun pesuvesi koneesta ryöppysi lattialle.

Olisihan se mukavaa, kun poistoputki olisi asianmukaisesti liitetty viemäriin. Samoin se, että seinässä olisi suihkukahvalle tanko ja pidike, jottei sitä tarvitsisi pidellä kädessä hiuksia vaahdotellessakin. Bideetäkin olisi joskus mukava käyttää, mutta kun se on ahdettu pöntön ja allaskaapin väliin niin ahtaasti, ettei sitä mahdu sieltä ottamaan. Mukavaa olisi myös se, että remonttimiesten toukokuussa seinään jättämä avonainen ilmastointikanavan reikä tulisi viimein sadesuojalla peitettyä. Linnut jo kiskoivat sieltä vuorivillatäytteet pitkin pihaa.

Aikaansaavempi nainen tietysti hoitaisi tuommoiset pienet remonttihommat itse - vaan kun minä en ole ollut kovin aikaansaava edes tervekätisenä. Toinen vaihtoehto olisi kutsua paikalle ammattilainen, mutta kun ne ammattikuntansa "muka parhaat" edustajat juuri nuo hommat tyrivät, mutta perivät kyllä työpanoksestaan niin huikean korvauksen, että tilimme on nyt tyhjä.

Aviomieshän niitä töitä valvoi...tai piti valvoa. On myös luvannut yrittää tehdä asialle jotain - tai ainakin osalle niistä..

Sitä odotellessa kuivasin koiran (kissat lupasivat hoitaa kuivaushommat itse) ja tuunasin muutaman kenkälaatikon uusiokäyttöä varten.

Ryppyjähän niihin tuli (kuten mainitsin, en ole koskaan ollut kätevä käsistäni), mutta ryppyistähän se on tämä koko elämäni ... Kai se on vaan kestettävä, kun ei voimavaroja muutokseen ole.