maanantai 19. marraskuuta 2012

Viikko viikon jälkeen

Viime viikolla vietettiin ajattelun viikkoa. Itselleni se selvisi vasta keskiviikkona. Ensimmäinen ajatus uutisesta oli se, että jo on aikoihin eletty, kun moista varten täytyy erillinen viikko nimetä. Milloinkahan joku keksii perustaa hengittämiselle omistetun viikon.

Meneillään oleva viikko on puolestaan mielenterveyden viikko. Sen kuulin äsken televisiouutisista. Tärkeä teema, kun mielenterveyden häiriöt ovat kovaa vauhtia kirimässä kärkipaikalle kansantautiemme listalla. 

Tuntuu vaan, että se on aihe, joka on mediassa esillä muutenkin joka ikinen päivä. Hyvähän se on, että keskustellaan, mutta jääkö se siihen? Mitä tarkoittaa käytännössä tällainen teemaviikko ja vaikuttaako se mihinkään?


5 kommenttia:

  1. Ehkäpä se on sitä tärkiää,
    mitä teoriassa suunnitellaan
    ja kehitellään,
    tarkoitus ei tietenkään ole
    se käytäntö ja käytännön
    hankaluuuksien muuttaminen,
    vaan se toteaminen,
    The Show Must Go On,
    ajattelen.

    VastaaPoista
  2. Taitaapi jäädä aina puheen asteelle tuo. Itse ajattelen, mielenterveyshäiriöinen kun olen, että ihme ja kumma, jos joku täällä hulluksi tulematta selviää. Maailma ja elämä on liian kovaa, ja taitavat narsistit enimmäkseen hieneosti porskuttaa, ainakin omasta mielestään. Myö muut jäädään jalkoihin ja simahdetaan & pimahdetaan ;D

    VastaaPoista
  3. Kyllä nämä teemaviikot tuntuvat menevän aivan huomaamatta ohi. Aina on jonkun asian viikko, aiheet on tärkeitä, mutta mitä ne hyödyttävät, jos ei mitään konkreettista asian hyväksi tehdä.

    VastaaPoista
  4. Auttaisi joku, eikä vaan pitäisi teemaviikkoja.
    t. elina

    VastaaPoista
  5. Voi jättää paremmin mielin tekemättä mitään, kun annetaan kuva, että tämä asia on tärkeä ja se huomioidaan. Pidetään teemaviikko ja puhutaan blaa-blaata ja toisella kädellä viedään hoidolta ja kuntoutukselta resurssit ja potkitaan sitä työtä tekevät ihmiset työpaikoistaan pihalle.

    VastaaPoista

Sano vaan