Ahneus ja oleiluyhteiskunta

En ole kuullut tasavaltamme päämiehen uudenvuodenpuhetta kokonaan ja hyvä niin, sillä pelkät katkelmatkin nostivat verenpainetta vaarallisiin lukemiin. Sanoja ja niiden takana piileviä merkityksiä voidaan tulkita niin monella eri tavalla..

Ahneuden ja toisista piittaamattomuuden aikoja tässä eletään. Siitä olen samaa mieltä. Ahneuden ilmenemismuodot taidan silti nähdä eri vinkkelistä kuin tasavallan presidentti.

Onko ahneutta se, että palkansaajat vaativat lisää palkkaa ja kohtuullisia elinkustannuksia vai se, että pääomasijoittajat vaurastuvat entisestään ja johtajia palkitaan valtavin bonuksin samaan aikaan, kun työntekijöitä irtisanotaan? 

Itse olisin valmis maksamaan lisää veroja, jotta terveydenhuolto, koulutus ja muut peruspalvelut saataisiin pidettyä hyvällä tasolla, mutta minun vähäisillä veropennosillani nykyinen sotku tuskin korjaantuu. Siihen tarvittaisiin niiden satsauksia, joilla on enemmän, mistä antaa. Kovin haluttomia tuntuvat nuo paljon hankkineet kuitenkin olevan omastaan luopumaan..

Groteskein ilmaisu koko puheessa lienee tuo oleiluyhteiskunta. Uskon, että sillekin perusteita jostain kansalaisryhmästä löytyy, mutta minun tuttavapiiriini kuuluu kyllä enemmän niitä, jotka ovat työelämästä syrjäytettyjä, eivät omasta tahdostaan joutilaita ja työhaluttomia.

Loukkaavaa, ellei suorastaan törkeää, on tämä nykyinen retoriikka laiskoista hyvinvointiyhteiskunnan vapaamatkustajista ja yrittäjien loputon ylistäminen, vaikka harmaa talous, verokeinottelu ja yritystukien väärinkäyttö nielee verorahoja taatusti enemmän kuin ne väärin perustein sosiaalitukia nostavat, toisten siivellä "oleilijat", joihin presidentti puheessaan viittaa.

Jos eriarvoisuus yhteiskunnassamme lisääntyy nykyistä vauhtia ja vallanpitäjien lausunnot noudattelevat nykyistä linjaa, valtakunnan päämiehen huoli yhteiskuntarauhan järkkymisestä ei varmasti ole turha.