Täydellinen lamaannus. Superdepis ja syvä uupumus. Pääkopassa olo kuin joku olisi kaatanut sinne sementtiä. Kivutkin haalenevat tämmöisessä olotilassa jonnekin taustalle. Siitä voisi olla kiitollinen, mikäli tässä tilassa kykenisi jotain tuntemaan. Kylmää, mustaa, jähmeää hiljaisuutta koko olemus täynnä. Voimaton itku luomien takana. Huuto suljettuna jonnekin syvälle, kuilun pohjaan.
Posti toi perjantaina uusia puutarhakirjoja. Niitä tänään selailin ja yritin olla katsomatta ikkunasta ulos. Ällöttävää, kylmää, valkoista höttöä kaikkialla.
Naapurin kissa kökötti lintulaudan alla, kun lähdin hakemaan puita. Selitin sille, ettei meillä lintuja syödä vaan ruokitaan ja niin se tassutteli seurakseni tontin toiselle reunalle, entiseen kanalaan, puunhakuun. Höpötti kissankielellä jotain koko matkan ja minä kumarruin sitä aina välillä silittämään. Fiksu kissa muisti heti, että vielä puoli vuotta sitten ulkorakennuksessa asui lammas ja viimeinen kana. Kävi kurkkaamassa häkkiin ja karsinaan. Nyt ei ollut enää ketään. Lammaskin kuoli kesällä vanhuuteen.
Voi paska!
VastaaPoistaVoimahaleja lähettelen. <3
Koeta jaksaa! Lämpimin ajatuksin ♥
VastaaPoistaVoi sinua! Voimahaleja täältäkin.
VastaaPoistaToivotaan auringon paistetta ja kauniita päiviä!
VastaaPoistaTäältäkin voimahalit! Koitetaan jaksaa odottaa, että kevätaurinko sulattaa lumet ja lämpö voittaa!
VastaaPoistaMinä tässä oottelen että tytär toisi puutarhalehet luettavakseni, meille tulee yhteinen lehti, säästöä sekin. Aloitin pakastimien ( 2 kpl )tehotyhjennyksen. Teen lapsenlapselle koulustatulo välipalaksi smoothieta surauttamalla vattuja, mansikoita, mustikoita ja banaaneja tehosekoittimella. Sama tehoaa myös hiihtolenkin jälkeen pika-apuna makean nälkään. Tytärtä houkuttelen viemään marjoja maustamattoman jogurtin mausteeksi. Pojat ei marjoja syö kuin piirakassa. Mehutkaan ei enää kelpaa, pääsenpähän vähemmällä ensi syksynä kun ei tarvii kerätä eikä keitellä. Isännälle keittelin eilen puolukkahilloa marja-hyytelösokerilla verilettujen ja makaronilaatikon kyytipojaksi. Samalla ohjeella tein jo syksyllä karpalohilloa. Olen myös aloittanut sämpylöitten leivontakauden. Siinä on välillä pidettävä taukoa, toisinaan ei kelpaa kun kaupan leivät ja sämpylät. Tämmösillä talveaan koettaa kuluttaa Viismummoista. Edeleenkään kun ei neulotuta yhtään, eikä jalat kestä hiihtää, luistella eikä aina ees kävellä, mitä nyt vähäsen pihalla pienimpien perässä. Nekin kohta ehtii karkuun mummukalta.
VastaaPoistaNo, kissa huomasi
VastaaPoistaettä Sulla oli kurja olo.
Muistan Sinua.
Kiitos kommenteista. Olette tärkeitä.
VastaaPoista