tiistai 29. tammikuuta 2013

Tippiä tirpoilta ja ahnehdintaa

Tänä aamuna lintujen ruokintatelineessä odotti vekkuli yllätys. Joku tintti oli kai jättänyt tippiä, kun yhdestä muovisesta kaukaloista löytyi kymmensenttinen..

Todennäköisempää tietenkin on, että kolikko on tipahtanut linnunruuan sekaan jo ennen kuin olen siemeniä sekoitusastiasta ammentanut. On kuitenkin paljon hauskempaa ajatella, että siivekkäät ovat olleet tarjoiluun tyytyväisiä. Ehkä asialla on ollut peräti maailmaa nähnyt muuttolintu, sillä Suomessa tipin jättäminen ei ole kovin yleistä.

Puukaktus pukkasi tuommoisen punaisen, uuden verson. Se on varma merkki lähestyvästä keväästä...Kuten sekin, että meikäläinen inventoi yökaudet siemenvarastojaan. 

Viime yönä, kun Nukkumatti ( se epäluotettava lurjus) huiteli taas ties missä, kaivoin 50 x 80 cm kokoisen aarrelootani framille ja ryhdyin suunnittelemaan taimien esikasvatusta. Melkoinen hamsteri olen tässäkin harrastuksessa. Maata pitäisi olla kolme kertaa enemmän, mikäli meinaisin kaikki nämä kylvää ja kasvattaa...

Eihän ahneus mitenkään puolusteltavissa ole, mutta toteanpa silti, että onneksi en ole keksinyt ryhtyä keräämään traktoreita.

14 kommenttia:

  1. Nii tai höyryvetureita. Mulle ei oo linnut tippii jättänny, mukavasti aateltu. :)

    En muista kirjotinko tän jo eilen, mut yht'äkkii mieleen tuli tällain: Akka nupajaa, nukka-apajaa.

    Mukavaa päiväjjatkoo sulle sinne!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm...veturit voiskin olla aika kiva juttu, mutta sitten pitäis olla rata kans, eikä pihaan mahdu kuin pieni pätkä..;)

      Poista
  2. :D. Vai oisko ollu peräti aapiskukko asialla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihitytti aika hillittömästi, kun kuvittelin aapiskukkoa pyllistelemässä lintujenruokakaukalolla...vai kantavatkohan ne lahjuksensa lapsille nokassaan ? :)

      Poista
  3. Sulla on kyllä hyvä keräilykohde.
    Minä hamstraan lankoja ja keskeneräisiä käsitöitä. Ostelen kyllä vanhoja astioitakin ja kankaita. Kankaat jää usein ompelematta, vaikka aina on joku hyvä idea tai aikomus.

    Mukava tippi, olis vaan saanu olla vaikka satanen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi! Lankoja ja keskeneräisiä käsitöitä minäkin keräilin ennen (lankoja taitaa vieläkin olla hiirten pesätarvikkeina ullakolla ja ulkorakennuksessa muutama säkillinen). Minulla on ollut joskus oma kauppaliikekin, jossa myytiin mm. neulepuseroita, jotka olin itse suunnitellut ja neulonut. Se(kin) harrastus tyssäsi siihen, ettei nivelet enää kestä..

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Täällä susirajan takana näkee aika usein pihoja, joiden omistajilla näyttäisi olevan jokin sensuuntainen harrastus ;)

      Poista
  5. Kylläpä oli mukava yllätys lintulaudalla.Varmaat ovat olleet tarjoiluun tyytyväisiä. Eikös vaan tunnu päivä mukavammalta kun tapahtuu jotain tällaista. Pieniä arjen iloja. Tuosta keräilystä sen verran että joskus n. 20 vuotta sitten keräilin pukkikynttilöitä. Takan eteen ne sitten jouluisin aseteltiin, kunnes sitten yhtenä jouluna pahvilaatikosta ilmestyi aika inhottavasti järsityt pukit. Oli hiiret vissiin bonganneet ne varastosta ja siihen loppui se ilo. Siemeniä on tilattu jo hyötykasviyhdistykseltä ja vähän silmäilty Korpikangastakin. Marketeista ostan tavalliset. Olen saanut pysymään hengissä viime vuonna siemenestä kasvattamani stevian. Sama kymmensenttinen se on mitä syksylläkin. Toivottavasti kasvaa tulevana kesänä. Makeuttamaan on päässyt vähän heikosti. Tulipa pitkä juttu. t. sisko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiiret on kyllä melkoisia kelmejä. Meillä on talossa viisi kissaa. Silti ne siimahäntäryökäleet tekevät tuhojaan kylmällä ullakolla ja katon eristeissä. Vai on stevia monivuotinen! Toivottavasti tuleva kesä on edellistä aurinkoisempi, että saadaan kaikesta vähän komeampi sato.

      Poista
  6. Viismummoista on aatellu pyytää köyttämää ihtesä liekaa, jottei mitenkää piäsis tillailemmaa siemeniä tai taimia. Tosin ei mikkää oo ennekää auttant, ei loitsut eikä rukkous. Pöljä mikä pöljä. Mie taijan kerräillä noita "vunukoita". Tän viikonkii niiton ollu neljä mummukan hoijossa. Yks sentäs vielä omalla hoitajalla. Vuan jos oikee hoitaja piäsöö polovi leikkauksee, on tää mummukka kusessa tottaalisest. Nii mukavia ku nuo mukulat onkii. Nii se on, jotta vanhat akat käytetää ensteks loppuu, eiku vanhat jalat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siinä vetreä mummo tarvitaan, jotta neljän perässä kerkiää. Itse olen niin resukunossa, etten taitaisi pärjätä edes ainokaisen siskontyttöni kanssa. Häneen tosin onkin tiivistynyt vähintään viiden mukulan vauhti ja energia...Toivottavasti polvesi saadaan pian kuntoon. Kovasti taidetaan sinua ja sitä kinttua vielä tarvita :)

      Poista
  7. Onpas teillä päin anteliaita lintuja!
    Täällä ne odottaa vaan tarjoilua eikä yhtään ole tippiä tullut;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa sinä olet hemmotellut ne pilalle ;) Ei vaiskaan. Kyllä täälläkin nämä käyvät ihan huomauttelemassa ikkunalaudalla, jos sapuska pääsee loppumaan. Saavutetuista eduista pidetään tiukasti kiinni.

      Poista

Sano vaan