Eilen käytiin katsomassa ehkä ruminta taloa, jonka olen koskaan nähnyt: Harmaa mineriittilevy päällä (juuri se, jonka purkaminen on taitamattomalle hengenvaarallista, kun siinä on asbestia.) Sisäseinät 40 v sitten ohuesti pohjamaalattua lastulevyä. Lattiat muovimattoa ja kellarikerroksessa kosteusvaurion turmelemaa "harrastetilaa". Vaikka unohdettaisiin kaikkien pintojen keskeneräisyys, rikkinäisyys, likaisuus ja navetanhaju, joka leijaili talossa, vaikka karjanpito oli lopetettu jo 90-luvulla, en usko, että olisin viihtynyt siellä uutenakaan.
70-luku oli kokemistani vuosikymmenistä ehdottomasti rumin (käsittääkseni myös rakentamisen laatu oli niihin aikoihin pohjalukemissa). Inhosin senaikaista arkkitehtuuria, vaatteita ja jopa hiustyyliä (vaikkei se minulla niistä ajoista ole tainnut paljon muuttua. Kuontalo hasottaa edelleen pitkänä ja vapaana).
Pienistä tuloista ja sairauksista huolimatta olen tähän saakka pitänyt itseäni ihan onnekkaana ja hyvin toimeentulevana. Talonosto-operaatio paljastaa kuitenkin karun totuuden. Emmehän me mammonan perässä ole koskaan laukanneet, eikä vaivaisella ole ollut siihen liiemmin mahdollisuuksiakaan. Tällaisessa tilanteessa se kostautuu. Asumusten hinnat ovat täällä periferiassakin sitä luokkaa, ettei nirsoiluun taida olla varaa.
Ylihuomenna meillä on lehdessä ilmoitus. Vielä elättelen toivetta, ettei sinne navetanhajuiseen seitsenkymmenluvun painajaiseen sentään tarvitsisi muuttaa.
Millainen on sinun unelmatalosi ja millaiseen et suin surminkaan tahtoisi asumaan?
Oon tasan samaa mieltä seitkytluvun painajaisesta, kamalaa aikaa kaikinpuolin.
VastaaPoistaIkinä en muuta betoni-elementti taloo, sanoin ja nyt oon 22 vuotta moisessa asustellu. Unelmataloni on tietty puuta. Kaikilta osin. :)
Asun unelmatalossani. Punainen omakotitalo (ja muut rakennukset), valkoiset ikkunapuitteet ja oma iso tontti. Ainoa minkä muuttaisin, jos voisin, on se, että siirtäisin tämän tuon läheisen järven rantaan. Nyt sinne on tuollaiset 700 metriä matkaa. Pääsisin kotoa suoraan avantoon;)
VastaaPoistaItse en muuttaisi 70-luvun matalaan ja pimeään tiilitaloon (eteenkään tasakattoiseen...), enkä vastaavasti mihinkään 80-luvun valkoiseen kahitiiliökytaloon (siis sen aikaiseen), jossa on holvikaaria oviaukoissa. Thanks, but no thanks.
VastaaPoistaSen sijaan omassa pikku 50-luvulla rakennetussa töllissämme asustelen oikein mieluusti. Mineriittiseinät siinäkin oli. Milloin lie laitetut. 60-70-luvulla varmaan. Siistit ne oli ja piti hyvin tuulta, mutta rumiahan ne on kuin mitkä. Miehen kanssa kaksin purettiin pois. Hengityssuojat oli ja sorkkaraudalla varovasti naulat irti, että saatiin laatat säilymään ehjinä (no ei ny ihan kaikkia sentään). Naapuri, joka ei ollut siihen asti puhunut meille sanaakaan, tuli haukkumaan, kuinka pilattiin hyvä talo ja purettiin kaikkien aikojen paras pinta pois. Jepjep. Oisin voinu lahjottaa ne asbestilevyt sille naapurille..
Kaikenlaisia haaveitahan sitä ihmisellä on. Kerran olen sanonut vuokrakerrostalon ulkopuolella, että noin rumaan taloon en koskaan muuta ja kun kävin asunnossa, näin sisustusunia koko seuraavan yön. Asunto oli ihana ja siellä asuinkin viisi vuotta!
VastaaPoistaHuomenna pitäisi taas tulla kirje lootaanne.
VastaaPoistaPikkutölli, jota kävimme katsomassa, haisi kamalalta, siinä suurin vastenmielisyyden aihe.
Olen asunut unelmaani jo monta kertaa. Edellinen koti merenrannassa, itse suunnittelemani uusi, puinen pikkuinen talo upealla merimaisemalla, ei naapureita.
VastaaPoistaNykyinen 1700-luvulta oleva hirsitalo,jota on aikojen saatossa korjattu virheellisesti, nyt sisustettu minun maun mukaan. Puulämmitys, ei turhia kotkotuksia, tarpeeksi pieni.
En oikein tiedä mikä olisi kammotus, mutta pelkään yksinoloa jossain kaupungin vuokrakasarmissa, jossa ei olisi omaa rauhaa ja joka olisi ruma.
Asun melkein unelmatalossa, sijaintinsa puolesta. Aivan lähellä merta, luontoa ja palveluita. Mutta joitain muutoksia haluaisin: kunnon äänieristys, hissi, kaunis merimaisema ikkunaoista (ei vastapäisen talon seinä) ja järkevämpi asunnon pohjaratkaisu. Niin, unelmataloni on kerrostalo, minua ei ole luotu asumaan yksin...
VastaaPoistaKuvailmaasi taloon en muuttaisi...unelmatalo...meren ja järven rannalla, metsän keskellä, kaukana ihmisistä ja asumuksista, palvelut lähellä...ikuinen dilemma...
VastaaPoistaJestas, mitä koet nyt. Olin aivan mykkänä kauhusta. MINÄ uskon sähköyliherkkyyteen! Olen itse jollain lailla sellainen! Makkarissa (ei saa olla mitään valoa näkyvissä, täysi pimeys pitää olla), ei saa olla tv:tä, ei kelloradioa, ei mitään, kännykkäkin herättää olohuoneen puolelta...nyt on ilmanpuhdistaja ja joudun viemään sen pois, toiseen huoneeseen. Varmaan moni hymähtelee jutuillesi ja tälle munkin jutulleni. Mutta se on niin totta. Sä koet todella voimakkaasti!!
Minun unelmatalo on se talo, johon kulloinkin olen juurtunut. Kerran se oli keltainen tiilitalo. Sitten rivitalokaksio. Sitten rivitalokolmio. Nyt se on yksiö Kalliossa :-)
VastaaPoistaHei, tupsahdin blogiisi yllättäin ja taidan käydä täällä jatkossakin. Aurinkoista päivän jatkoa!
VastaaPoistaIkävää semmoinen sähköyliherkkyys. Onhan sellainen olemassa, näin kerran ohjelmankin siitä tv:ssä, tai toisella silmällä katselin.
VastaaPoistaToivotaan, että löydätte kodin, jossa viihdytte.
Myös me on etsiskelty, mutta miellyttävät ovat harvoin tarjolla ja liian kalliita. Eipä sitä näin keski-iässä haluaisi hautaan asti maksettavaa velkaa niskoilleen, etenkään minä, joka luulin maksavani kuollutta lehmää hautaan saakka. Vaan sentään isä Valtio armahti, ja päästi mut pälkähästä. Mutta velkaa pelkään edelleenkin, melkein hysteriaan saakka. Siksi en ihan hirveästi unelmoi.
No joo: semmoinen hirsirunkoinen, luja talo, jossa myös ulkorakennuksia.
Olen lukenut postauksiasi. Harmi, kun näyttää siltä, ettet enää kirjoita!??????
VastaaPoistaLaitanpa minäkin tänne viestini, jos sattuisit sen näkemään. Mitä sinulle kuuluu? Olen aina välillä miettinyt kuinka olet s-allergiasi kanssa pärjännyt. Olisi mukava kuulla kuulumisia.
VastaaPoistaHyvää joulun odotusta ja toivottavasti olette löytäneet uuden talon!!
Terveisin,
Rantakasvi
Lähes tuossa naapurissa tekivät mineriittitaloon sisärempan ja siitähän tuli ihan tosi hyvä sille lapsiperheelle joka osti sen edullisesti . Talo on viiskyt luvulta. Melko hyvä kuntoinen kyllä ollu paitsi kulunut käytössä. Kaunis piha harmaan talon ympärillä.. Mutta Tsemppiä Sinulle!.
VastaaPoistaIt's going to be end of mine day, except before end I
VastaaPoistaam reading this fantastic post to improve my know-how.
Visit my homepage national appraisers association