En tiedä onko muille käynyt samoin, mutta itselleni yksi ikääntymisen mukanaan tuomia parhaita asioita on ollut se, että yhä vähemmän tarvitsee välittää toisten mielipiteistä.
Vanhempana ihminen yleensä jo tuntee itsensä, tietää, mitä tahtoo, eikä vaivaudu poukkoilemaan joka muotivirtauksen perässä. Itse tosin en ole jaksanut semmoisesta piitata koskaan, mutta omat hömpötykseni on ollut minullakin.
Musiikki on ollut kenttä, jolla olen joskus tavoitellut tietynlaista "katu-uskottavuutta". Siihen pirtaan ei sopinut ( edes sangen kypsässä iässä) tämä yhtye, jota pidän yhtenä Suomen musiikkihistorian merkittävimpänä sen takia, että minun korviini se kuulosti ihka ensimmäiseltä kotimaiselta "tyttöyhtyeeltä", joka tosiaan osasi soittaa ja, jolla oli peräti hyviä biisejä ja loistava laulaja.
Vähääkään minua ei haitannut se, että sanoitukset oli levyjen ilmestyessä selvästikin suunnattu vähintään 20 vuotta itseäni nuoremmille.
Harmi, että lopettivat..vaikka toisaalta ihailen ja arvostan juuri sitä, että osasivat pistää pillit pussiin, kun homma ei enää tuntunut hyvältä. Maailmassa on niin paljon muutakin. Elämä jatkuu.
Olen huomannut aivan saman asian. Ikää kun tulee, niin aina vain vähemmän on merkitystä muiden mielipiteillä. Onneksi.
VastaaPoistaJuuri tässä yhtenä päivänä mietin, että ainoastaan nämä raihnaisuudet ja tuo masennus on nyt esteenä (hidasteena), jotta voisin tehdä mitä lystään.
Yritin näet ilmoittautua 'Improvisaatiokurssi aikuisille'-kurssille työväenopistoon. Harmikseni kurssi oli täynnä, kun en näiden polviseikkailujen kanssa heti alkuun kerinnyt.