Pakenen elokuviin, uniin ja mielikuvitusmaailmoihin. Aurinkoisinakin päivinä käperryn pimeään, lämpimän peiton alle. Voimia riittää juuri ja juuri hengittämiseen. Toivon, että sekin jo lakkaisi.
Toisinaan peiton reunan alta tukkii pehmoinen, tuhiseva kuono. Kaksi kirkasta silmää kurkistaa kysyen: "Vieläkö sulla on paha olla? Auttaisko, jos mä tulisin ihan viereen?"
Kyllä se vähän auttaakin, vaikkei muuta miksikään sitä, että on syksy, ilma on kosteata, joka paikkaan sattuu, eikä minulla aamuisin ole mitään syytä nousta vuoteesta.
Otukset onneksi edes vähän aina helpottavat oloa. Ja sinulla on harvinaisen ihania nuo karvaiset terapeutit!
VastaaPoistaKun mulla on oikein paha olla, lohdutusmantrani on: "Sulo on poikakissa". Vaikka se Sulo ei kovin paljon minun murheistani piittaakaan, käppäilee vaan yleensä häntä pystyssä suruisan emäntänsä ohi.
Koeta jaksaa, en oikein muuta osaa sanoa. Huomenna voi olla taas ihan erilainen ja parempi päivä. Hali!
Kiitos halista, Saretska. Kisut taitavat olla vähän itsekeskeisempää joukkoa, mutta aika usein riittää, että ovat niin suloisia ja pehmeitä :)
PoistaKyyneleet valuvat kun luin kirjoitustasi. On niin paha olo itselläkin, en osaa lohduttaa.
VastaaPoistaYritetään elää päivä ja hetki kerrallaan.
Sydämestäin minäkin toivon sinulle enemmän niitä hyviä päiviä. Tuntuu vähän kieroontuneelta, mutta lohduttaa tietää, että ei ole ainoa tässä maassa, jolla on paha olo. Toki sitä osaa välillä olla iloinen toisten onnesta ja hyvinvoinnistakin. Joskus se vaan saa tällaisen vaivaisen tuntemaan itsensä entistäkin epäonnistuneemmaksi...
PoistaMillan, sinnittele sinä siellä! Joskus tapahtuu muutos parempaan, siihen uskon.
VastaaPoistaKiitos Mamma N..Ennemmin tai myöhemmin. Ainakin lopulta. Niin minäkin uskon :)
Poista