Levottomia unia ja auringonpaistetta

 

Tänä aamuna heräsin näin komeaan auringonpaisteeseen. Piti ihan napata kamera mukaan koirien aamupissatukselle.  Kello lähenteli jo puolta päivää, mutta aamuhan se meille oli, kun Nukkumattia piti taas houkutella melkein neljään asti aamuyöllä.

Uniongelmat siis jatkuvat. Toissayönä otin troppia ja katselin siitä hyvästä taas outoja unia. Aviomiehen kanssa olimme päättäneet järjestää uudet häät, semmoisen vihkivalan uusimistilaisuuden ( jollaista ei tulisi kummallekaan mieleenkään haluta. Hyvä kun ensimmäisistä häistämme selvisimme). Kun järjestelyt alkoivat olla loppusuoralla, ilmoitti Aviomies unessa iloisesti, suorastaan yltiöpositiiviseen sävyyn , ettei tahdo sellaista tilaisuutta, eikä ylipäätään enää olla naimisissa kanssani.

 Kun herättyäni tuumailin, mikä moisen ryöpsähdyksen alitajunnasta unitietoisuuteen oli mahtanut aiheuttaa, tajusin, että kerrankin oli meikäläisenkin uni tulkittavissa melkein klassiseen malliin - tosin ilman sen kummempaa symboliikkaa. Pohjalainen suoruus kun tuppaa toteutumaan myös unissani.

Tajusin, että sitten lapsuusvuosien, en ole ollut näin riippuvainen toisesta ihmisestä. Parisuhteessa olen ollut aina joidenkin mielestä liiankin itsenäinen. Aviomies on tosin siitä piirteestä pitänyt ja sehän on tärkeintä. Nyt, kun olen menettänyt sekä psyykkisen että fyysisen toimintakykyni (mutta en pahaa sisuani) taidan olla aika kehnoa seuraa, eikä "pelimerkkejä" parisuhteen yhteiseen kassaan ole paljon tuotavaksi. 

Kun lisäksi eletään aikoja, jolloin eroaminen ei ole enää häpeä ja parisuhteeseen ladataan suorastaan ylimitoitettuja odotuksia, moni muu mies olisi varmasti jo vaihtanut vetreämpään malliin. Alitajuinen huoleni ei siis ole tuulesta temmattu.

Tarkemmin tuumaillessani huomasin kuitenkin lohdullisen seikan: en sentään ole muuttunut aivan vieraaksi itselleni. Pelkoni jätetyksi tulemisesta ei vieläkään johdu huonosta itsetunnosta, vaan siitä, ettei minulla ( ei todennäköisesti kummallakaan meillä) olisi mahdollisuutta yksin huolehtia näistä kaikista lemmikeistämme.

No, eipä tässä tietääkseni olla hynttyitä vielä kahteen kasaan jakamassa. Jos ymmärtäisin olla katselematta liikaa amerikkalaista televisioviihdettä ja nappailematta noita nukkumanappeja, ehkä unetkin muuttuisivat realistisemmiksi..

Nyt täytyy kuitenkin hankkiutua arkisiin askareisiin. Aviomies on työmatkalla ja meikäläisen täytyy hoitaa koiratkin kokonaan yksin.