perjantai 8. maaliskuuta 2013

Ilonpilaaja

Jassoo. Tänään on sitten se kolmas, virallinen  naisten lahjomispäivä. Voisi kuvitella, että saan jotain perverssiä tyydytystä tästä ilmapiirin latistamisesta, mutta en aikakaan tunnusta.

Vähän silti ärsyttää tämä innokas heittäytymisemme kaupallisen riehan pauloihin aina, kun pienintäkin syynpoikasta ilmaantuu (ja vaikkei ilmaantuisikaan). Erityisesti naisten lahjominen niin äitienpäivänä, ystävänpäivänä kuin naistenpäivänäkin tuntuu olevan normi. Miesten lahjominen ei kauppiaiden ponnisteluista huolimatta näytä ottaneen samanlaista tuulta alleen. 

Suomessahan naistenpäivän vietto on varsin nuori perinne. Enemmän kuin Venäjällä vuodesta 1913 vietettyyn naistenpäivään, sen juuret juontavat meillä YK:n naisten oikeuksien vuoteen 1975. Olihan sen alkuperäinen nimikin ”Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivä”. Jotenkin  tasa-arvo ja kaltoin kohdeltujen naisten oikeudet tuppaavat vaan jäämään taka-alalle, kun tästä(kin) päivästä leivotaan jonkinlaista yleistä ja yhtäläistä feminiinien hemmottelupäivää.

Itse en tosiaankaan näe mitään onnittelemista siinä, että olen sattunut syntymään kahden x-kromosomin kantajana. Ymmärrän syntymäpäivät, joululahjomiset, jopa nimipäivät ja hääpäivät (joita meillä ei ole koskaan vietetty), mutta en sitä, että toista sukupuolta kuuluisi hemmotella yhtenä päivänä vuodessa (siksikö, että he jaksaisivat hemmotella miehiään ne kaikki muut päivät vuodessa?).

Maailmassa edelleen tytöt ja pojat ovat eriarvoisessa asemassa jo ennen syntymäänsä. Tyttöjä ja naisia tapetaan, myydään, välineellistetään ja pahoinpidellään sukupuolensa vuoksi monissa maissa. Tasa-arvosta ollaan edelleen kaukana myös meillä niin arjessa kuin virallisten tunnuslukujen valossa, eikä tämänhetkinen mennyttä maailmaa ihannoiva, uusoikeistolainen ajattelu, sitä edistä.

Lahjat ja hemmottelu lienee tervetullutta itsekullekin silloin tällöin. Irvokasta on mielestäni tämä tärkeän asian vesittäminen yhdeksi kukittelu-kakuttelupäiväksi muiden joukossa.


10 kommenttia:

  1. Olen ihan samaa mieltä perusajatuksesi kanssa, MUTTA ei minun mielestäni tätä naistenpäivää täällä Suomessa mitenkään erityisesti huomaa. Ystävänpäivä on ihan täyttä kaupallista soopaa ja pelkästään ärsyttävä minusta. Naistenpäivällä on (ainakin vielä) toisenlainen sävy. Minusta oli aina Venäjällä niin suorastaan älyttömän ihanaa naistenpäivänä! Ja mielellään otan kyllä huomionosoitukset vastaan nytkin, kun niitä vaarmaankin tänään saan ♥ Mutta jos minua ei huomioitaisi koskaan muulloin kuin tällaisina päivinä, heittäisin varmaan kukat ja suklaat "huomioitsijalle" päin pläsiä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan ole imeytynyt naistenpäivän vietto suomalaiseen kulttuuriin yhtä vahvasti kuin venäläiseen ja amerikkalaiseen. Niissä maissa kun sitä on ehditty viettää jo 1900-luvun alusta saakka. Sinulla on varmaan hyvä tunne tästä päivästä, kun on mukavia muistoja Venäjän ajoilta. Nauti toki täysin siemauksin. Kun huomionosoitukset tulevat sydämestä, ei vastaanottajallekaan tule niin helposti vaivaantunut olo.

      Poista
  2. Itse en ole koskaan saanut naistenpäivänä lahjoja tai hemmotteluja. Enkä niitä odotakaan. Mutta kannatan silti naistenpäivän viettoa. Niin kaukana on naisten asema vielä tasa-arvosta Suomessakin, että on syytä muistaa niitä naisia, jotka 1910-luvulla jo meille tietä aukaisivat. Tässä kohtaa voin ilolla sanoa olevani feministi.

    Kaupalliset hössötykset ovat pilanneet monia juhlia ja jopa synnyttäneet niitä. Ei sentään anneta niiden pilata naistenpäivää, vaan muistetaan niitä naisia, jotka ison työn tekivät aloittaessaan naisten oikeuksien puolustamisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen joutunut entisissä työpaikoissa ja vähän muuallakin sekä kakutetuksi että kukitetuksi näinä naistenpäivinä. Jotenkin pöhköltä ja vähän väkinäiseltä se on aina tuntunut. Naisten oikeudet ja lahjominen eivät mielikuvissani oikein kuulu yhteen..

      Poista
  3. Meillä ei huomaa naistenpäivää sen enempää kuin mitään muitakaan yleisiä juhlapäiviä. Miehen toimesta siis. On sanonut, että eikös se ole parempi, että hän palvoo (?) vaimoaan 365 päivää vuodessa mieluummin kuin kimpoilee kukkapuskien kanssa parina päivänä. Mulle sopii :). En edes tykkää mistään ylimääräisestä huomiosta. Enkä tosiaan koe tehneeni mitään Naistenpäivän eteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassuahan se on, jos tästäkin päivästä yritetään muokata jokin "lahjo naistasi" -päivä. Paljon mukavampaa minusta on tulla huomioiduksi jonakin henkilökohtaisempana merkkipäivänä. Naistenpäivää voi juhlia sitten vähän yleismaailmallisempien teemojen äärellä.

      Riemukkaan hihityksen kirvoitti kyllä mielikuva kukkapuskan kanssa kimpoilevasta miehestä...ja sitä palvomistakin olisi kiva päästä näkemään lähempää. Täällä kotona en nimittäin usko semmoista koskaan päässeeni todistamaan :)

      Poista
  4. Minäkään en välitä naistenpäivän juhlinnasta. Toki tasa-arvoa edistäneet naise on syytä muistaa, mutta kaikien naisten päivä on humpuukia ja varmasti kauppiasmiesten keksintö.
    Tänään kävin yhdessä tutussa seurakunnan kahviossa ja eikös sielläkin joku halunnut halata kaikki sisään tulevat naiset. Kieltäydyin kunniasta. Minyulla on hyvin laaja oma reviiri ja sitä ei saa vieras ylittää. En voi sietää vieraitten halailua, johon tämmöiset päivät oikein innostavat kaikenlaisia lääppijöitä. (olen kai vähän outo)

    VastaaPoista
  5. Minuakin tuskastuttaa naistenpäivä. Töissä työpöydällä odotti aamulla vaaleanpunainen leivos. Ihanaa ja huomaavaista, mutta ensimmäinen ajatus oli "Voi ei!". Sitten ruusuja iltapäivällä (Voi ei!!). Miksi miehiä pitää kuormittaa vielä tälläkin? Minulle on ihan tarpeeksi, että työkaverit ovat mukavia ja työnantaja maksaa palkan ajallaan. Oma mies pitää huolta ja hyvänä vuoden jokaisena päivänä, ei hauku, mukiloi, lannista tms. Siinä on jo kyllin. Sitten niitä harmittaa ja on huono omatunto, jos eivät satu muistamaan yhtä turhanpäiväiseksi tehtyä naistenpäivää!
    t. Häivähdys Firefoxista, joka ei suostu kirjautumaan Bloggeriin.

    VastaaPoista
  6. Sinä uskalsit sanoa sen ääneen! Tosin olisin ilahtunut, jos töissä olisi joku mies jotain sanonut. Siellä kun sorretaan naisia täysillä. Oikeasti ilahtuisin, jos saisin tasa-arvoisen palkan ja samanlaisen kännykän kuin miehillä tai, tai tai...

    VastaaPoista

  7. Onko kaikki ok, ei uusia päivityksiä???

    VastaaPoista

Sano vaan