Nyt ansaitsee presidentti hatunnoston esimerkillisestä eleestään. Hyvätuloisten palkanalennukset ovat ehdottomasti juuri sitä, mitä tässä taloudellisessa tilanteessa tarvitaan. Kovasti toivoisin samanlaisia eleitä näiltä ja heidän kaltaisiltaan.
Jos kovapalkkaisten tulonleikkauksia ilmaantuisi enemmänkin, olisi myös tärkeää olla jatkamatta linjaa, jota viime vuosina on noudatettu, eli köyhien syyllistämistä. Ei ole reilua vaatia "oikeudenmukaisuuden" nimissä palkanalennuksia ihmisiltä, jotka hädintuskin saavat palkallaan vuokransa maksettua ja ruokaa pöytään.
Vaikka pakon edessä ainakin parempituloiset suomalaiset kykenevät kulutuksestaan tinkimään, jossain tulee lattia vastaan. Suoranainen nälkäongelma muhii jo Etelä-Euroopan köyhien keskuudessa, eikä sellainen ole mahdotonta muutaman vuoden viiveellä meilläkään, jos asiat huonosti hoidetaan tai paha kriisi yllättää.
Aiheellista olisi mielestäni myös kunkin tarkastella käsityksiään siitä, mikä kuuluu normaaliin, kohtuulliseen elintasoon. Vaikka eräs puolue käyttikin vaalilauseena väitettä, ettei kehitys voi kulkea taaksepäin, niin tietyssä mielessä se on mahdollista: jos tulotaso tarpeeksi tippuu (koko kansalla tai yksilöllä), ei keskivertokansalaisella enää ole varaa hyödykkeisiin, joita (vasta hyvin lyhyen aikaa) olemme tottuneet pitämään normaalina kulutuksena.
Itselläni ei ole ollut varaa ulkomaanmatkoihin koskaan, ei uuteen autoon, suuriin remontteihin, baari-iltoihin, muotivaatteisiin, eikä moniin muihinkaan asioihin, jotka joidenkin mielestä kuuluvat kohtuulliseen elämään. Pienistä tuloista huolimatta olen kokenut suurimman osan aikaa tulevani ihan kohtuullisesti toimeen. Kyse on usein siitä, mihin omaa elintasoaan vertaa. Jos vertailukohdan valitsee väärin, voi olla, ettei mikään koskaan riitä.
Just ton takii ei kannata olla kateelliin. Mä en noita hyödykkeitä mitä listasit, oo koskaan kaivannu. Ulkomaanmatka, uus auto jne on mun mielest pelkkää rahan hukkaa. Raha on menny, eikä koskaan sitä enää voi saaha käsiin.
VastaaPoistaMe ollaan laitettu kaikki liikenevä raha kotiin, tai no, koteihin. Onneks saatiin valmiiks ennenkuin sairastuin pahemmin. Ne voi koska tahansa muuttaa rahaksi, toisin kuin ulkomaanmatkat, muoti tai baari-illat...
Ent. opiskelijana ja kotiäitinä ja nyttemmin osa-aikatyöläisenä olen samaa mieltä, että kulutus ei tee välttämättä onnelliseksi eikä pieni kulutus onnettomaksi. Toivon vaan minäkin, että suurituloisten luopuminen liiastaan ei käänny sellaiseksi, että leskeltä viedään oikeudenmukaisuuden nimissä väkisin se toinen ropo.
VastaaPoista