tiistai 18. joulukuuta 2012

Hobitti ja yöllisiä ajatuksia

Eilen käytiin Aviomiehen ja Ystävättären kanssa katsomassa Hobitti. Melkoisesti oli käsikirjoittaja ottanut vapauksia tarinan juonen suhteen. Olen lukenut kirjan molemmat suomenkieliset käännökset useampaan kertaan, mutta vähän väliä jouduin elokuvaa katsoessa ihmettelemään, mikäs tämä juttu nyt olikaan..

3d-tekniikka on toki huikeata katsottavaa ja näyttelijäsuoritukset miellyttivät. Jotain kertonee silti ohjaajan ja meikäläisen intressien kohtaamisesta se, että nukahdin hetkeksi kesken leffan pisintä rymistelykohtausta..eikä syy totisesti ollut elokuvateatterin penkkien ylenpalttisessa mukavuudessa (itse asiassa selkää särkee kuin tulessa sen kolmen tunnin istuskelusession jäljiltä).

Terveyskeskukseenkin soitin. Tulehdusarvoa lukuun ottamatta kaikki tutkitut arvot olivat pielessä (kaikki tulehdukset eivät näy serpissä). Kummastuttaa vaan tämäkin, että luurin päässä hoitaja posotti tulemaan numeroita aivan kuin minun olisi itse pitänyt tietää, mikä on minkäkin tuloksen raja-arvo ja mitä se käytännössä tarkoittaa. Diabetesta ne nyt kai epäilevät munuaisvaivojeni syyksi, kun sokerikin on koholla (entuudestaan kuitenkin tiedän, että pitkäaikainen tulehdus nostaa sokeriarvoja). Pitäisi kuulemma tilata aika diabeteshoitajalle jatkotoimenpiteisiin. Loppukaneetiksi hoitaja muisti  narista vakiovirtensä: "En sitten tiedä koska sinne saa aikoja.."

Yöllä kävelin koiran kanssa läheisen koulun pihaan ja seisoin pitkään pimeässä katselemassa ikkunoista loistavia jouluvaloja. Katuvalot oli jo sammutettu, kuten useimmiten siihen aikaan, kun Seitakoiraa iltapissalle lähden viemään. Mielen täytti hiljainen kiitollisuus menneestä - myös siitä, että sain hetken olla osallisena uutta elämää täynnä kuhisevien koululaisten maailmassa.. ja monessa muussa seikkailussa.

Yöllä on helppoa tehdä suunnitelmia. Ylipäätään suunnitteleminen on hauskaa silloin, kun meinaamisiaan ei tarvitse ryhtyä toteuttamaan. Minäkin ajattelin , että nyt voisi viimein olla aika kypsä kaikkien koulupapereiden läpikäymiseen. Olen säästänyt opetusmateriaalejani, niitä satojen työtuntien tuloksia, osittain siksi, että olen salaa toivonut vielä joskus tarvitsevani niitä, osittain sen vuoksi, että on tuntunut niin pahalta heittää pois suurella vaivalla koottua aineistoa.

Nyt tarvitsen kuitenkin hyllytilaa muuhun. Sitäpaitsi opetusmateriaali psykologian alalla vanhenee nopeasti...Niin myös minä itse. Eiliset koetulokset vahvistivat tunteeni siitä, että tämä kroppa tosiaan on nopeassa tahdissa rapistumassa käyttökelvottomaksi. Töihin paluusta ei ole enää toivoa.

No, kahvit jaksan sentään vielä keittää ja hakea puita, jotta otusten kanssa tarjetaan. Siivotakin pitäisi, mutta se taitaa tänä jouluna jäädä haaveeksi - ja melko turhaakin se on, kun kaaos vyöryy takaisin tässä huushollissa muutamassa tunnissa..

12 kommenttia:

  1. Kyllä siellä teillä päin saa hövelisti labratulokset. täälllä on tilattava lääkärille soittoaika ja hän sitten kertoo puhelimessa tulokset ja jatkot.

    Minullakin on sokeri ollut koholla ja sitten puolen vuoden päästä taas ihan ok. Lääkäri sanoi, että kaikki kilpirauhasvajaatoiminnat, verenpaineet, munuaisten ongelmat ja muut vaikuttaa siihen. Sitten pitäisi vielä (päättelin rivien välistä) ehkä saada painoa alemmas.

    Tapanani on haavelilla iltamyöhään ja suunnitella, mutta kun se toteutus on niin onnetonta... Ei kai ne turhaa eläkkeelle laita, on niin paljon ihmisiä, jotka eivät pääse.

    Toivottavsti Sinä saat jotain selvyyttä ja apua vaivoihisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on taidettu mennä tuommoiseen labratulosten antamiseen siitä syystä, ettei lääkäreitä kerta kaikkiaan ole niitä tuloksia kertomaan puhelimitse, eikä muuten. Hyvä kun kerroit, että tuo verenpaine ja munuaisongelmatkin vaikuttavat siihen. Semmoisesta en ollut kuullut. Kai tässä pitää itse ruveta itseään tohtoroimaan, kun ei ammattiapua ole saatavilla..

      Poista
  2. Muistatko yhtään, kuka oli Lohikäärmevuoren suomentaja? Koska luin sen käännöksen ensin, kesti kauan hyväksyä ettei se ollutkaan ainoa oikea käännös: mur..hoppeli Kalpa Kassinen... Kuvitus oli kuitenkin herkullista Tove Janssonia, joka tosin kuvasi Gulpsinin liian suurikokoiseksi - ilmeisesti ilman TSH-trilogian pohjatietoja.

    Minä myös olin yöllä hetken valveilla ja suunnittelemassa, kun heräsin koulupainajaiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti tarkistaa Wikipediasta. Siellä sanottiin suomentajaksi Risto Pitkänen ja selitettiin sekin, miksi kaksi eri suomennosta samasta kirjasta ylipäänsä julkaistiin. Kotimatkalla elokuvista pohdimme juuri Aviomiehen kanssa syytä siihen..

      Poista
  3. Heippa pitkästä aikaa. Noista labratuloksista sen verran että ainakin parista kunnasta on kokemusta että antavat tulosteet kokeista. Siinä näkyy kokeen tulos ja mitkä on raja-arvot. Itse olen yrittänyt tällä tavoin selvittää mitä milloinkin vaikka voihan se olla sama kun lääkärikirjaa lukiessa että "on sitten kaikki taudit". Mukavaa joulunodotusta kumminkin ja karvapalleroille rapsutuksia. t. sisko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, kuulla sinusta pitkästä aikaa, sisko. Juu, ne semmoiset tulosteet ovat käteviä. Edellisessä kotikunnassa sellaiset sai, kun pyysi. Täällä en uskalla edes kysyä. Nokakkain asiointi on niin masentavaa, kun luukun toisella puolella pyöritellään silmiä, huokaillaan ja aloitetaan joka toinen lause sanalla "ei"..:D

      Poista
  4. Luin tuota alempaa postaustasi ja tosiaan tässäkin on yksi ikääntynyt, joka sai kiukun pintaan noista palkanalennus puheista. Palkkaa pitäs alentaa, kun päinvastoin ikääntyneille pitäs maksaa enemmän palkkaa, koska niille työ on enemmän voimille käyvää, kuin nuorille :)Ja sitten vielä aiotaan eläkeiän alkamista myöhentää...hoh-hoijaa tuota "viisautta".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, Sesse. Asioita kai voi katsoa niin monesta kulmasta, eikä se pienen ihmisen ja työntekijän näkökulma ole nykyään oikein suosiossa..

      Poista
  5. Mä harrastan kans yöllisii suunnittelutuokioita. Välillä niihin menee lähes koko yö, enkä aamulla muista puoliakaan.

    Se on aika raskas paikka, kun joutuu myöntämää, ettei enää työkykyseks kuntoudu. Mulle ainaki oli, mut kyl se sit loppujenlopuks helpotti.

    Voimii lähettelen sulle sinne, ihan liikaa nykyää horistaa sen siivouksen päälle. Saahan ihmisellä olla kotonaa sellasta ku on. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh..noin juuri noiden yöllisten suunnitelmien kanssa tuppaa käymään, mutta kuluupa aika valvoskellessa, kun ei Nukkumatti aina meidän kipuisten iloksi iltayöstä ilmaannu..

      Poista
  6. Yöllinen kävelylenkki voisi kyllä olla avartava kokemus. Täällä päin kun käydään nukkumaan jo kymmeneltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä taidetaan herätä aamuvarhaiselle, kunnon ihmisten tapaan, töihin. Ei siinä parane, ainakaan arki-iltaisin, yölenkeillä riekkua ;D

      Poista

Sano vaan