sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Häntiä pöydällä ja pyllistävä tirppa

Minä sitten tykkään katella, kun pienet eläimet syö..

Aamut alkavat meillä siten, että koiramerkkiset karvakorvat kömpivät vuoteeseen kysymään olisiko aika jo herätä. Tassun tuuppauksiin ja korvan taa suunnattuihin pehmeisiin koiranpusuihin (ei yhtään kuolaa, kiitos) on mukava herätä.

Ensin ruokin aina kissat, koirat ja linnut. Vasta sitten kaadan itselleni kahvikupillisen.

Siirsin yhden lintujen ruokintapaikoista viimevuotiselta paikaltaan keittiön ikkunan alle, jotta voin siinä aamukaffetta keitellessä katsella siivekkäiden puuhia ja hoksaan heti, jos siemenet ovat loppumaan päin. Kuvanottohetkellä yksi näyttää pyllistävän kameralle. Lieneekö kannanotto tarjoilun laatuun.
Keittiön pöydällä meillä on aamuisin tämmöisiä häntiä. Kaikki viisi eivät edes mahdu yhtä aikaa kupille. Vieraille meillä katetaan aina salin pöydälle. Itse syömme kyllä tuolla samalla pöydällä noiden kakkatassujen kanssa. Huiskaisemme vain kissat lattialle ja pöydän rätillä puhtaaksi ennen lautasten asettelua..

Olenhan minä aina ollut toisista huolta pitävä persoona. Sellaiseksi minut on kasvatettu. Nuorempana huolenpitoni tosin rajoittui enemmän henkisiin ja sosiaalisiin yhteyksiin. Seurassa pyrin, esimerkiksi, aina pitämään huolta siitä, ettei kukaan kokenut itseään ulkopuoliseksi. Lähihoitajaksi minusta ei olisi ollut. Käytännön taidot puuttuvat.

Vanhemmiten hoivaaminen on tullut ihan uudella tavalla tärkeäksi. On mukavaa jopa siivota kissojen vessoja, kun näkee, miten ne nauttivat puhtaudesta ja siitä, että niitä palvellaan.

Luultavasti jokaisella on tarve olla tärkeä jollekin. Tänään olen kiitollinen noista siivekkäistä, hännistä pöydällä ja koirista, jotka olen hemmotellut pilalle antamalla niille lähes kaiken, mitä ne keksivät pyytää ( ja juu-u, kyllä koirat osaavat puhua, kun niiden kieltä vaan oppii ymmärtämään).

Juuri nyt tuntuu hyvältä olla näitä varten..

8 kommenttia:

  1. Komeita häntiä siellä onkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puuhkat siitä kyllä puuttuvat. Semmoiset on Piiskulla ja Muskalla :)

      Poista
  2. Tuli oikein hyvä mieli lukiessani, että teillä ruokitaan kissatkin pöydältä;) On ne hemmoteltu, ja varmaan sen ansaitsevatkin. Lintujen ruokailua minäkin katselen keittiön ikkunasta, saatan istua pitkään ruokapöydän ääressä ja vain katsella mitä eri lajeja on syömässä. Tänään muuten ilmestyi entisten lisäksi töyhtötiasia ja mustarastaita;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei kissojen kipot olisi pöydällä, niiden sapuskat pääätyisivät vielä nykyistäkin useammin koirien kitaan. Töyhtötiaiset ovat tosi söpöjä ja mustarastaat jotenkin mykistävän salaperäisiä. Niitä toivoisin meidänkin pihalle. Tänä syksynä ei ole näkynyt.

      Poista
  3. Teillä on kaikilla hoivattavilla (lajista riippumatta) kissanpäivät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirat taitavat olla asiasta eri mieltä. Kissojen kupeissa on koirien mielestä aina jotain parempaa ;D

      Poista
  4. Kissan palvelija täälläkin :) Teidän koti on ihannekoti eläimille, siksikin on niin mukava lukea näitä blogejasi. Ei tarvitse pelätä, että tulisi eläinten takia paha mieli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kunpa olisikin. Otusten hyvinvointi on tässä elämäntilanteessa minulle tärkein asia - sekä omien että toisten. Jos voimia olisi enemmän, taitaisin suunnata resurssini eläinsuojelutyöhön. Hienoa, että sinulla on semmoinen tyttökin, joka tahtoo liittyä Animaliaan.

      Poista

Sano vaan