torstai 6. joulukuuta 2012

Itteppäisyyspäivää

Itsenäisyys on/olisi äärettömän arvokas asia. Sopiihan sitä juhlia. Itse en vaan ole mikään pakko-, puku- tai pönötysjuhlien ystävä. Tässä huushollissa se on Aviomies, joka tapittaa kiinnostuneena linnanjuhlia. Meikäläinen keksii kättelyohjelman ajaksi muuta puuhaa.

 Onneksi meidän perheeseemme on osunut tälle päivälle hieman pienimuotoisempi juhlan aihe (lapsena tosin ihan oikeasti uskoin, että koko Suomi liputtaa siksi, että tänään on isäni syntymäpäivä). Sitä vietetään lähisuvun kanssa syömällä yhdessä, lahjomalla iskää hiukkasen ja nauttimalla siitä, että olemme vielä kaikki koolla.

Joka vuosi tähän aikaan muistan myös mummuani, joka oli syntynyt samana vuonna, jolloin Suomi itsenäistyi. Hänen jälkimmäinen aviomiehensä kävi läpi kaksi sotaa. Oli kuulemma jossain vaiheessa touhuun jo niin tympääntynyt, että tykistökeskityksen sattuessa ja muiden syöksyessä poteroon jatkoi rauhassa ruokailuaan. Kun muut huutelivat  tulemaan suojaan, hän vastasi äijämäisen tyyneen tapaansa: "Mä syön nyt" (luultavasti se tuli kuitenkin ruotsinkielellä, sillä se oli hänen äidinkielensä).

Minäkin taidan lähteä tästä syömään ja täytekakulle. Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille.

4 kommenttia:

  1. Itteppäisyys on hyvä keino harjoittaa itsenäisyyttä :)

    VastaaPoista
  2. Mummun mies on tainnut olla esikuvana Linnan Lehdolle: "Minä seison kovennettua!"

    VastaaPoista
  3. Hyvää itsenäisyyspäivää! Tuntematon katsotaan joka kerta itsenäisyyspäivänä ja ikkunalle kaksi kynttilää. Hieman juhlavammin syödään. Tuli tuossa uutisia katsoessa itku, kun näytettiin köyhien itsenäsyysjuhlaa. Puuskahdin miehelleni, että oikeasti Niinistöä & kumppaneita pitäisi HÄVETTÄÄ, että tässä hyvinvointimaassa joutuvat ihmiset ruokansa jonossa kerjäämään. Mutta ei kukaan välitä: pääasia että itsellä on hyvin asiat.

    VastaaPoista
  4. En pystynyt eilen edes uutisia katsomaan, kun alkoi itkettää. En tiedä mikä minuun meni, mutta herkistyin niin kovin noista köyhien juhlista. Itku jatkuu tänään: tulin kaupasta ja autoradiosta tuli Sulo Saaritsan "Taas kaikki kauniit muistot" ja siinä kohtaa kun laulusa sanottiin "...tueks vuoden vaikean.." minulla valui kyyneleet niin, että en meinannut pystyä ajamaan.
    Tämä ahdistus jäi jotenkin päälle;(

    Toivottavasti oli kivat synttärit ja sopivat lahjukset juhlakalulle;)

    VastaaPoista

Sano vaan