sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Kovia ja pehmeämpiä arvoja

Pikkuhiljaa ne hiipivät näkösälle pahvilaatikoistansa: tontut, jouluenkelit ja seimisakki. Pari pölähtäneen näköistä lammasta pääsi kaapin päälle tänään. Vieressä enkeli yrittää julistaa ilosanomaansa, mutta nuo kaksi näyttävät siltä, ettei niillä ainakaan ihan ensikuulemalta mene viesti jakeluun.
Vointi on sangen huono. Huomenna pitäisi soittaa taas muutaman laboratoriotutkimuksen tuloksia. Keljuttaa, kun ei jaksa, vaikka tahtoisi. Melkein tippa  linssissä ja raivosta kihisten kuuntelin uutista VTT:n johtajan ehdotuksesta antaa työnantajille lupa laskea eläkeikää lähestyvien palkkoja ja samaan aikaan korottaa eläkeikää. Moinen kuulemma patistaisi ikääntyviä pitämään parempaa huolta työkyvystään.

Voi, perseen suti, sanon minä! Kuinka koviksi tämän maan vallanpitäjien arvot vielä muuttuvatkaan, ennen kuin käänne tapahtuu. Mahtaako tuonkaan lausunnon ilmoille päästänyt käsittää sitä, että hyvin harvat tahallaan uupuvat, sairastuvat ja hävyttömästi ikääntyvät. Aina ei työtehon lasku ole yksilön omien valintojen seurausta. Ihminen ei ole kone, eikä työkyky ainoa arvokas asia meissä. 

En usko, että palkan alennukset tekisivät ikääntyvistä houkuttelevia palkattavia työnantajille, ellei alennus olisi todella merkittävä ja milläs me ikääntyvät sitten toimeen tulisimme. Kaikilla kun ei ole muhkeita sijoitustuloja, perintöjä tai säästötilejä. Loukkaavalta tuntuu se, että ihminen nähdään vain tuottavuuslukuina ja ikääntyvät nykyään niin usein pelkkänä kulueränä ja taakkana yhteiskunnalle...

Jotain sentään olen saanut viime päivinä tehdyksi. Paras konsti patistaa meikäläinen siivoushommiin, on kutsua vieraita. Tänään saimme nauttia pienen kummitytön ja hänen vanhempiensa seurasta. 

Aviomies laittoi hyvää ruokaa - tai aikuisten mielestä hyvää. Ipanalla oli asiasta oma mielipide. Papupihvi lensi kaaressa maistamisen jälkeen. Mistä lie pikkuneiti perinyt temperamenttinsa. Eläinrakkaus sentään on selvästi sekä synnynnäistä että hyvällä kavatuksella vahvistettua. 1v 4kk vanha tytöntirriäinen kulki silittelemässä otuksia ja kiljumassa ihastuksesta. Yllättävän hyvin kissamme ja koiramme ihmisenpoikaseen suhtautuvat, vaikka tapasivat kummitytön nyt ensimmäistä kertaa kävelevänä ( ja sangen kovaäänisenä :) 

Kaikki kissat ovat tytön mielestä Minkoja, koska sen niminen kisu asuu heillä kotona. Koirat puolestaan ovat pandoja, koska ovat pehmeitä ja halattavia samoin kuin tytön rakkain pehmolelu. Pehmeät arvot ovat sentään pienellä ihmisellä vielä kunniassa..

Millainen mahtaakaan olla maailma sitten, kun pieni kummityttöni on saman ikäinen kuin minä nyt. Pelottaa edes ajatella..

12 kommenttia:

  1. Joo, se on se sama äijä, joka ottaa päivätirsat työpaikallaan. Menepä tavallinen konttorirotta tai duunari tekemään sama, niin kenkää tulee ja ovi heilahtaa takanasi niin äkkiä, ettet ehdi kissaa sanoa. Osut ihan naulankantaan ja lisään vielä sen, että kun eläke on suunnilleen puolet palkasta tai ehkä vähän päälle, korkeintaan, niin kuinkahan leveästi on ajateltu kansalaisten kuluttavan tai edes hengissä sitten pysyvän?

    Lampaasi viehättävät silmääni. Minä olen hukannut oman seimisakkini. En löytänyt sitä viime vuonnakaan. En käsitä, minne ne olen tunkenut. Se kai on näitä reippaiden ja hyvin kunnostaan huolehtivien eläkeläisen murheita, tämä tavaroitten hukkaaminen, vaikken vielä pakkaakaan niitä matkalaukkuihin ja koreihin, kuten äitivainaa teki. Voimia ja tsemppiä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempityksestä. En muistanutkaan, että tuo oli juuri se päivätorkkutyyppi. Ei tosiaan kohtaa keskivertokansalaisen ja noiden työpaikallaan nokostelevien herrojen todellisuus...Muistan, kun viime joulun alla kerroit etsineesi seimeäsi. Se on tämä siivous niin riskaabelia puuhaa. Siinä tulee helposti laittaneeksi tavaroita liian hyvään talteen :)

      Poista
  2. Suunnilleen savu nousi päästä kun kuuntelin eilen uutisista tuon tirsa-Vartiaisen ehdotusta. Mikä ihmeen houkutin se palkanpienenys on työuran jatkamiseen jos ei sitä itse halua. Sitten kuitenkin pienmpi palkka vaikuttaa eläkekertymään. Ja eikös tänään Aamulehdessä jo ajatusta kannateta.
    Kyllä tässä iässä tuntee itsensä todella tarpeettomaksi ilman, että ne, jotka vielä ovat saaneet pitää työpaikkansa yli viiskymppisinä, nujerretaan uusin keinoin.

    Oletko kuuluut sanonnan, jota minulle toisteltiin, kun kummipoika oli tuon ikäinen (ja villi): "puolet kummiinsa", tämä siis siitä tempperamenteista;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan oli meikäläiselle uusi sanonta tuo kummijuttu. Selittää aika paljon ;DD

      Poista
  3. Mä en kans tajuu tota, et vanhemmat työntekijät koetaa rasitteena. Niillä se tieto on, kokemus. Yhdessä vanhaa ja nuorempaa työntekijää, niin eiköhän virma pyöri. Veikkaan, et kovin harvoin ihminen itte ittesä ntahallaan teloo sellasseen kuntoon, et s-eläkkeelle joutuu. Ei ihminen oo kone. Sen tarttee välillä saaha laiskotella ja haaveilla. :)

    maailmanmenosta: Isäni sano aikoinaa, et älä tee lapsia tähän pahaan maailmaan. No, 2 tuli ja nyt sanon samaa omille lapsillein... :)

    Perseen suti, velipoikani käyttää aljon sanontaa kirotessaan. Hauska.
    Ja aivan mahtavan ihana kissakuva!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Paras tulos tosiaan tutkimustenkin mukaan saavutetaan kokeneiden ja nuorten työntekijöiden yhdistelmällä. Mentorointi on sitäpaitsi erinomainen ja edullinen tapa kasvattaa yritykselle osaavaa henkilökuntaa. Peruskoulutus kun kuitenkin on vasta pohja. Käytännössä ne työelämätaidot opitaan..Nykyään ei vaan tietyissä piireissä kuunnella mitään muuta kuin rahaa ja sitäkin kvartaali kerrallaan. Lyhytnäköisyys koituu vielä kalliiksi luulen ma.

      Poista
  4. Ihmisarvo lasketaan käyttökelpoisuuden suhteen.
    Kun ei enää ole tehokas ja tuottava, niin
    ansiotulo pienenee. Palkanmaksajalle
    ihminen on kone.

    Eikä koneella ole tunteita,
    eikä aivoja. Vanhat koneet käytetään loppuun
    ja siitä vaan romuttamoon.

    Vaalien aikaan
    luvataan vaikka mitä, ja vaalien jälkeen
    vasta tulee julki, ketä oikein äänestikään...

    Mutta tuo Kissa! on kuin Ilves-karvakorva!
    Vihreät seikkailusilmät tiirailevat!
    Ja se toinen on kuin tiikeri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu-u elämme viidakossa. Onneksi täällä omassa pikkusellaisessani nuo ilvekset ja tiikelit ovat kilttejä ja pehmoisia. Vahvemman laki tässä huushollissa tarkoittaa sitä, että vahvemman tulee pitää huolta ja hoivata heikompiaan. Sitä sen pitäisi mielestäni tarkoittaa ihmistenkin vuorovaikutuksessa...mutta semmoista saamme varmasti odottaa sinne kuoleman rajan toiselle puolelle saakka.

      Poista
  5. Kiukutti minuakin tuollainen ajattelu ja jakaminen eri kasteihin iän ja kunnon mukaan. Eihän sellainen ole edes asiallista ajattelua.
    Yläkuvan lampaat ovat ihanan persoonallisia. Rapsutuksia karvakuonoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rapsutettavat kiittävät...Ei tosiaan ole asiallista tuommoinen. Se myös on huolestuttavaa, että, kun tuollaisia lausuntoja tarpeeksi julkaistaan ja toistellaan, sellaiset, jotka eivät osaa ajatella omilla aivoillaan, alkavat helposti uskoa, että se sopiva ja luonnollinen tapa toimia.

      Poista
  6. Villiviinin kommentti taivahan tosi, palautui mieleen oma äitini, joka aamuaskareiden jälkeen lähti navetasta "Rompalle" ja kun erään kerran siellä väsyneenä torkahti, niin lähtö tuli samana päivänä.
    Ja muistuipa mieleeni sekin, kun sain kuulla esimieheltäni, että tällaiset kaltaiseni vanhat työntekijät tulevat niin kovin kalliiksi kunnalle...

    Mutta alakuvan kissin silmissä on komea kajaali ja vielä upeampi vihreä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, vai niin teidän äidille kävi. On mahtanut olla kamala kokemus perusahkeralle ihmiselle.

      Merkillistä tässä yhteiskunnassa on se, että päätösten taustalla vaikuttavia arvoja ei haluta tai osata tiedostaa ja nostaa esiin. Minä en, esimerkiksi, ole koskaan oikein ymmärtänyt noita kokemus- ja ikälisiä. Nuorenahan ihminen yleensä eniten rahaa tarvitsee, kun pitäisi perustaa koti ja mahdollisesti hoitaa perhettä. Nykyistä järjestelmää rakennettaessa kuitenkin arvostettiin ikää ja kokemuksen myötä karttuvaa osaamista. Tänä päivänä nuorekas, edustava ulkonäkö, jouśtavuus ja dynaamisuus ovat enemmän arvossaan.

      Olennaista minun mielestäni olisi kuitenkin antaa kullekin tarpeen mukaan ja muistaa, että raha on ihmistä varten, eikä ihminen rahan hankkimista varten.

      Poista

Sano vaan