torstai 13. joulukuuta 2012

Pandoran lippaita ja pikku paviaaneja

Useamman päivän on Aviomies ollut tavallistakin vaisumpi. Melkein jo arvasin, mistä on kyse, mutta en uskaltanut puuttua asiaan. Tänä aamuna hän viimein ahdistui soittamaan ajanvaraukseen ja pääsi hammaslääkärin särkyvastaanotolle saman tien. Ei ole juurihoito hauskaa, kuvittelisin (en tosin ole joutunut koskaan kokeilemaan), mutta vielä keljumpaa on kova hammassärky. Itse olen päässyt hammaslääkäripelostani jo vuosia sitten. Aviomiestä se ammattikunta taitaa vielä kammottaa..

Samalla reissulla pääsin itse laboratoriokokeisiin ja kaksi kissoistamme eläinlääkärin vastaanotolle. Pitkäturkkisimmilla karvateillamme tuppaa pöksykarvat takkuuntumaan ja likaantumaan harjauksesta huolimatta, eikä yhteistyöhaluttoman kymmenkiloisen kissan pepun peseminen oikein meikäläisten resursseilla onnistu..

No, eläinlääkäri antoi lievät rauhoitustropit ja ajeli kisuparkojen pöksyt pois. Hassuilta, pikku paviaaneiltahan, nuo nyt näyttävät ja katselevat minua moittivasti, mutta pakko se oli hoitaa. Muskalla oli jo ihotulehdus takkujen alla.

Viimekertaisesta, karusta, kohtelusta suivaantuneena, menin laboratorioon nyt eri asenteella. Edellisellä kerralla yritin ystävällisesti jutustella ja viljellä jopa huumoria. Nyt en sanonut mitään muuta kuin nimeni ja syntymäaikani, mutta enpä joutunut sitten kuuntelemaan minkäänlaista ilkeilyäkään.

Posti toi tänään ensimmäiset joulukortit. Ne ilahduttavat. Itsekin sain omani lähtemään toissapäivänä. Joulusiivoukset eivät oikein ota edistyäkseen. Melkeinpä päinvastoin. Tuntuu, että ryhtyessäni johonkin järjestelyoperaatioon  saan aikaan moninkertaisesti enemmän sekasortoa kuin kaivattua järjestystä. Se johtunee pitkälti siitä, että kaikki kaapit ym. säilytyslokerot ovat meillä kuin Pandoran lippaita, joiden avaamista kannattaa tarkkaan harkita, ellei tahdo päästää pursuamaan valloilleen käsittämätöntä määrää epämääräistä rompetta, jolle ei ole mitään järkevää paikkaa..

12 kommenttia:

  1. Vaikka toi V haisee hammaslääkäriltä aina töistä tullessaa, ni silti mun selkäpiissä noruu kylmä hiki, jos hänen työpaikalle joudun makuu-asentoon.

    Meillä j-siivous on lopuillaa. Kolme tuntii oon aina välis lepäilly.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulisi, että olet vuosien varrella saanut riittävästi siedätyshoitoa Hammaslääkärin hajulle, mutta yhtä kammottava on tietysti se poran ääni...No, sitä tuskin joudut kotosalla kuuntelemaan :D

      Poista
  2. Tuo hammaslääkäripelko on kyllä kurja juttu. Mukavan hammaslääkärin avulla minäkin pääsin siitä vasta opiskeluaikojen jälkeen. Nyt ei enää haittaa mennä, on pahempiakin paikkoja. Mutta tiedän pari miespuolista, joita ei saa kuin hirveällä säryllä vasta lääkäriin.

    Ei stressata joulusiivouksesta, eihän? Tänään just sanoin miehelle, että siivotaan sen verran mitä jaksetaan ja viitsitään, kun siivottavia neliöitä on niin paljon. Näin sovimme.

    VastaaPoista
  3. Pelkäsin minäkin hammasläääriä joskus tosi nuorena, mutta sitten opin tykkäämään, kun siskostani tuli sellainen. Siskoa ei enää ole, mutta hammaslääkärikäynnit ovat ihan ookoo edelleen.
    Kissat ovat varmaan ihan tyytyväisiä, kun on puhdas ja raikas olo. :)
    Joulusiivouksia ei vielä yhtään ole aloitettu (ei kyllä leipomuksiakaan). Tuumasin tuossa, että tehdäänpä siivous sitten viikonloppuna, niin tytöt siihen tyytyväisenä, että no mehän mennäänkin onneksi viikonlopuksi iskälle! Lusmut! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a, nuoruus oli tosiaan siinä mielessä ihanaa, ettei tarvinnut olla päävastuussa tämmöisistä siivousasioista. Saattoi luottaa siihen, että joku muu hoitaa homman, vaikka itse sattuisikin siivousviikonlopuksi lähtemään/pääsemään muualle...Sinäkin olet sitten päässyt nauttimaan siedätyshoidosta hammaslääkäreiden suhteen..Se siskosi poismeno on kyllä järkyttävä juttu. Kertomasi on pistänyt minutkin miettimään asiaa jälkeen jäävien kannalta..

      Poista
  4. Jos on kova särky, niin hammaslääkärikäynti on kyllä helpottava kokemus. Nimimerkillä kokemusta on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon sen, vaikka kuulun niihin onnekkaisiin, jotka eivät ole paljon siitä särystä joutuneet kärsimään..

      Poista
  5. Noin meilläkin tuppaa käymään :D Kun kaapit ja laatikot ovat järjestyksessä, huone onkin ihan sekaisin, kun kaikki ylijäämätavara on levällään, kun niille ei ole löytynyt paikkaa. Sitten vaan survotaan melkein kaikki takaisin ja toivotaan, että ne olisivat edes oikeassa laatikossa sekaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä ja sitten tulee tunne, että turhaa työtä tein tuntitolkulla, kun piti kumminkin tunkea se roinalaatikko takaisin siistiä yleisvaikutelmaa rumentamaan ;D

      Poista
  6. Voi tuota nättiä 10kiloista kissiä!

    Sinulla on panoran lippaita, ja
    minulla on Bermudan kolmio,
    ennen se oli vintillä, mutta
    on siirtynyt kellarikerrokseen.

    Se vintillä ollut oli ennen tänne
    maaseudulle muuttoa. Ja sieltä ei löytynyt
    mitään mitä sinne joku vei.

    Vaikka tavarat olisi siististi
    laatikoissa, ei silti löydy mitään.
    Minä olen vuosien mittaan sanonut
    lapsille, että Vintille meno pitää
    ottaa Huumorin kannalata, ettei
    tartte suuttua, jos ei löydy mitä etsii ☻


    Ps. poistin viestin yllä,
    typokraaffisista syistä ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai, semmoinen mystinen vaaran paikka löytyy teidän vintiltä. Seikkailun kannaltahan semmoinen tietenkin on hyvä ottaa. Ehkä sieltä ei löydy sitä mitä etsii, mutta jotain muuta jännää ehkä ;D

      Muska on onneksi vasta viisikiloinen, missä valitettavasti myös on ainakin pari kiloa liikaa. Piisku on vaarallisen paksu. Molemmat alkoivat lihoa sterilisaatioleikkauksen jälkeen. Valitettavasti kissojen laihduttaminen tässä taloudessa on aivan yhtä vaikeaa kuin emännänkin ;D

      Poista
  7. typokraaffinen syy/ pitää
    olla :pandoran

    VastaaPoista

Sano vaan