Terveys- ja sosiaalipalvelujen ulkoistamista on harrastettu meilläkin vaihtelevalla menestyksellä. SoTe -uudistuksen ja kuntaliitosten myötä palvelut tulevat väistämättä siirtymään kauemmas pienemmissä taajamissa asuvista käyttäjistä.
Kallistahan ihmisten hengissä pitäminen ja hoitaminen on. Toistaiseksi kuitenkin julkisessa puheessa väitetään sen olevan tavoitteena, höpisevätpä suurimmat idealistit jotain elämänlaadun parantamisestakin.
Saksassa vanhustenhoidon ulkoistaminen on kuitenkin saanut muotoja, joita en toivoisi tänne ilmaantuvan. Vanhuksia on lähetetty jopa vastentahtoisesti ulkomaille halvempiin hoitolaitoksiin. Kuten tuossa jutussa todetaan, osa on lähtenyt mielellään, mutta erityisesti dementikoille ympäristönvaihdos paikkaan, jossa ei puhuta edes tuttua kieltä, on usein voinnin kannalta kohtalokas.
Pelottavalta tuntuu se, että eriarvoisuus vanhustenhoidossa kasvaa myös meillä. Minkähänlaista hoitoa mahtaisi olla tarjolla meikäläisen pienellä eläkkeellä (mikäli sellaista enää maksetaan siinä vaiheessa, kun/jos vanhusikään pääsen). Pidämme itseämme kovinkin sivistyneinä ja edistyneinä, mutta tällaisia uutisia lukiessa tuntuu siltä, ettei mihinkään ole edetty niistä ajoista, jolloin köyhiltä vietiin liikkumavapaus ja kansalaisoikeudet ja vaivaisia myytiin huutolaisiksi..
Minäkin olen huolissani asenteesta vanhuksiin. Pitäisi olla työelämässä siihen saakka, että mustalla autolla kärrätään pois.
VastaaPoistaNiinpä. Sillä tavallahan se oli Suomessa ennen eläkejärjestelmän ja muun sosiaaliturvan kehittämistä. Loppujen lopuksi siitä ei ole edes kovin kauan...ja nyt taas halutaan keksiä pyörä uudelleen..
PoistaTuntuu niin pahalta, että ihmiset eristetään heikkouden tilassa omaisistaan, jopa aviopuolisoistaan. Moni haluaisi auttaa voimiensa mukaan läheisensä hoidossa ja käydä päivittäinkin tervehtimässä, mutta miten se on mahdollista, jos välimatkat ovat kymmeniä tai jopa satoja kilometrejä? Ihmiset pidetään miten kuten elossa, mutta tuomitaan yksinäisyyteen, masennukseen ja elämänhaluttomuuteen.
VastaaPoistaJuuri näin. Arvot ovat pahasti pielessä niillä, jotka asioista päättävät. Taloudesta puhutaan usein niin kuin se olisi jokin luonnonvoima. Silti vaihtoehtoja on aina, jos ne vaan halutaan nähdä.
PoistaPelottavaa. Ei voi muuta sanoa.
VastaaPoistaNiinpä. Pitäisiköhän meidän kukkahattutätien nousta kapinaan? ;)
PoistaTuntui kyllä kamalalta tuo Saksan malli. Olen monesti ajatellut, että miten sitä vanhana ja huonokuntoisen asaa pidettyä puoliaan, kun ei ole lapsiakaan. Toisaalta ei kaikilla lapsetkaan välitä, joten turha kai sitä on murehtia.
VastaaPoistaKyllä inhimillinen hoito ja miellyttävä ympäristö pitäisi kuulua kaikille vanhuksille, ihan Suomessa.
Kiinassa säädettiin kuulemma juuri oikein lailla lapsille velvollisuus käydä tapaamassa vanhempiaan. Siellä vanhuksista huolehtiminen on perinteisesti ollut lasten tehtävä. Nyt kun yhden lapsen politiikkaa on noudatettu jonkin aikaa, yksinäisiä ja turvattomia vanhuksia alkaa olla valtavasti.
PoistaOmaisten vastuuta apua tarvitsevista sukulaisistahan erityisesti kokoomus on viime aikoina täällä Suomessakin painottanut. Absurdilta kuulostaa tässä tilanteessa, kun sinkkuja ja lapsettomia on yhä enemmän ja kiireinen elämänrytmi vie työikäisiltä kaikki mehut..
Hurjaa tulevaisuus odottaa, eikä niin kaukanakaan enää. Voi meitä.
VastaaPoistaSanos muuta..
PoistaVanhuksia pidetään nyky-yhteiskunnassa vain rasitteena. Ainoastaan tuottava ihminen on arvokas. Itseisarvoa ihmisyydellä ei enää ole, eikä arvosteta elämänkokemusta. Tavoitteena sellainen yhteiskunta, jossa vanhuuseläkkeitä ei makseta lainkaan, vaan ihmiset työskentelisivät tuottavassa työssä hautaan asti. Tämä on karmeaa ja surullista mutta totta.
VastaaPoistaJotain asialle pitäisi tehdä. Tuntuu jotenkin niin kummalliselta, että suuri osa kansasta vastustaa esimerkiksi eläkeiän nostoa, silti äänestetyin puolue on juuri se, joka sitä (ja kaikkia sosiaaliturvan leikkauksia) kannattaa..
PoistaVanhukset on työllään ja taidoillaan sekä halullaan luoneet tän hyvinvoinnin, missä me nyt eletään. On kunnia-asia hoitaa heidät hyvin hautaan saakka.
VastaaPoistaTartteeki hamstrata paksuu kettinkii ja isoi lukkoi, et voin sit itteni kahlita kotiini. Mä en kotooni lähe ku krematorioo. Piste.
Tismalleen noin. Pitäisköhän meikäläisenkin tästä vääntäytyä pikapuoliin rautakauppaan ;)
PoistaEipä kuulosta hyvältä, mutta tätähän tämä on, heikot aina ensin "tapetaan". Taidan myös hankkia kettinkiä Timon tapaan, sillä kotonani haluan olla. Toisaalta, jos ukko lähtee litomaan, joudun laitokseen, koska en pärjää yksin. Pitäiskö hankkia myös ase, ei tarttis ainakaan lähteä mihinkään, voisivat sitten kärrätä vaikka kaatopaikalle, hautaaminen on kallista.
VastaaPoistat. elina
Sama on tilanne minullakin: en pärjäisi ilman Aviomiestä. Saa nähdä kuinka kauan hän jaksaa meikäläisestä huolehtia. Eiköhän pian olla siinä tilanteessa, että "luonnollinen poistuma" korjaa meidät vaivaiset, kun laitoksetkin lopetetaan ja saamme kaikessa rauhassa pärjäillä kaksi kertaa vuorokaudessa käväisevän kotisairaanhoidon varassa..
Poista