Aviomiehellä on oma huone, jota suureellisesti työhuoneeksikin kutsutaan. Harvoin hän siellä mitään töitä tekee, eikä juuri muutakaan siitä yksinkertaisesta syystä, ettei sinne kunnolla mahdu. Tavaraa on kekoina lattialla korkeimmillaan metrin kerrostumina (juuri niin kuin hänen lapsuudenkotinsa huoneessa, jonka näkeminen aiheutti minun kaltaisellenikin sottapytylle kylmiä väreitä). Vain kapea polku kulkee ovelta sen läjän luo, jonka alta löytyy kirjoituspöytä.
Minun ongelmani, näin keväisin, on taimikasvatustilan puute. Aviomiehen huoneessa olisi valoisaan ilmansuuntaan avautuva ikkuna ja ovi, jonka saisi kissatuhojen välttämiseksi tiukasti kiinni. Aviomies ei vaan ole suostunut ehdotukseeni laittaa ikkunan alle ikkunalauta. Semmoinen veisi kuulemma muutoinkin ahtaasta huoneesta liikaa tilaa (!!!) (Hyllyjä seinille tai katon rajaan ei ole saanut laittaa samasta syystä. Koko henkilökohtaisen omaisuuden säilytys sujuu ilmeisesti parhaiten lattialla. Jostain syystä huoneen haltija ei vaan koskaan meinaa löytää mitään etsimäänsä...).
Pentutoiveiden ollessa ajankohtaisia mies sai sentään siivottua lattian ja rakennettua lämpimään paikkaan pentulaatikon. Nyt, kun koiranpalleroita ei, ainakaan vähään aikaan, tule, ikkunalaudan vieressä on hmm...erittäin houkutteleva, autio tila.
Posti toi tänään taas lisää siemeniä ja viimeistään huomenna aion aloittaa kuukausimansikoiden taimikasvatuksen. Niin ilkeään henkilökohtaisen tilan loukkaukseen en sentään ryhdy, että menisin omine lupineni pykäämään hänen huoneeseensa taimikasvatustelineen,,,en ainakaan heti...enkä ainakaan neuvottelematta..Epätoivoiset ajat vaativat kuitenkin epätoivoisia keinoja, vai miten se amerikkalainen sanonta menikään.
Mä oisin siihe pentulaatikon kohalle laittannu ja sanonnu, et ei ne siin sun tiel oo ja eihä ne oo ku kevääsee. ;DDDD
VastaaPoistaxx
Joskus nuorena likkana olisin saattanut niin omavaltainen ollakin. Vähitellen on elämä pyöristänyt kulmia - muutenkin kuin ulkoisesti ;D
PoistaOLis kyllä ihan kohtuullista saada noin hyvä taimikasvatuspaikka hyödyntää;) Yritä ensin puhua kauniisti ja jos se ei tehoa, niin sitten otat ne amerikalaiset keinot käyttöön;DD
VastaaPoistaOnneksi ei tarvinnut ottaa. Yllättäen mies suostui suunnitelmaan ihan tuosta vaan, kun kysäisin. Ei tarvinnut edes kiristää, eikä lahjoa. Niin muuttuva on miehen mieli - ainakin meidän taloudessa ja tässä tapauksessa hyvä niin :)
PoistaEtköhän sinä suostuttelussa onnistu!
VastaaPoistaOnneksi ei edes tarvinnut kokeilla. Olin jo miettinyt muutamia konsteja valmiiksi, mutta nyt ne säästyvät tuleviin tilanteisiin ;D
PoistaSuostuttelua ja kaikki sallitut ja kielletyt konstit peliin.
VastaaPoistaSemmoistahan tämä avioelämä tuppaa olemaan. Onneksi pitkään yhdessä ollessa oppii sentään jotain siitä, miten ja milloin asiat kannattaa esittää :)
PoistaEiköhän ne mansikat aviomiehenkin suussa hyvälle maistuisi. Tokihan niiden onnistumiseksi olisi tehtävä kaikki voitava joka nyt tarkoittaa tilojen valjastamista kasvatuskäyttöön. Varmaan saat neuvoteltua molempia tyydyttävän ratkaisun. Kiltti ihminen olet, minä olisin luultavasti tehnyt valtauksen suoraa päätä. Mullakin oli kuukausimansikoita edellisessä huushollissa nyt on muutama tavallinen ja rastaiden kanssa niistä on kova kilpailu. Mukavaa loppuviikkoa! t. sisko
VastaaPoistaKun olisikin vaan ne mansikat sijoitettavana...Laskin äsken että esikasvatettavia lajeja on tänäkin vuonna tullut hamstrattua useita kymmeniä. Mansikantaimet sentään ovat menossa Aviomiehen ystävälle lahjaksi, joten ehkä sekin hieman helpotti taivuttelua tällä kertaa :)
Poista