torstai 28. helmikuuta 2013

"Tämä ei ole tästä elämästä"..

"Tämä ei ole tästä elämästä", toteaa islantilaisen elintarvikefirman edustaja kuultuaan, ettei heidän yrityksensä valmistamasta lihapiirakasta löytynyt testeissä lihaa lainkaan. Linkin takaa löytyvää lehtijuttua lukiessa purskahdin raikuvaan nauruun.

Eihän omavalvonnan pettäminen ja asiakkaiden tahallinen tai tahaton harhaanjohtaminen sinänsä mikään naurunaihe ole. Enemmän riemastutti tuo lainattu kommentti, sillä se jos mikään on virhepäätelmä. Nimenomaan arvaamattomuus, ennustamattomuus, asioiden lipsahtaminen väärille laduille, on tyypillistä tälle elämälle. 

Kaikki vinksahdukset eivät johdu edes pahuudesta, ahneudesta tai piittaamattomuudesta. Asioita vaan tapahtuu. Siksi mitään ei pitäisi ottaa itsestäänselvyytenä. Joitakin ajatus ahdistaa. Onhan se tietenkin raskasta, jos tulee tunne, että kaikki täytyy aina varmistaa, eikä mihinkään voi luottaa.

Omalta kohdaltani olen ratkaissut asian niin, että "tärkeät asiat hoidetaan. Muutoin ollaan kuin Ellun kanat", eli hyväksyn epävarmuuden, joskus suorastaan otan sen avosylin vastaan kaikkine mahdollisuuksineen. 

Optimisti en ole, mutta en suostu pessimismiinkään. Kaikkea voi sattua, eivätkä ikävältä tuntuvat tapahtumat ole Jumalan kosto tai osa universumin salaliittoa meikäläistä vastaan. Arvaamattomuus nyt vaan kuuluu elämän olemukseen - ainakin ihmisen näkökulmasta katsottuna. Moniin asioihin voi vaikuttaa, muttei läheskään niin paljoon kuin haluaisimme uskoa.


                               -----------------------------------------------------------------

Äsken kävin lisäämässä vaikeakulkuisimpaan ruokintapisteeseemme tirpoille ruokaa. Kieli keskellä suuta kahlasin syvässä hangessa. Sovittelin kenkäni tarkasti vanhoihin saappaanpainaumiin, jotten kaatuisi upottavassa lumessa. Telineelle ja takaisin  selvisin, ihme kyllä, pystyasennossa. Eteisessä huimaus  pääsi yllättämään ja mössähdin suorilta jaloilta pepulleni Aviomiehen uusien talvisaappaiden päälle. Kun elopainoa on päässyt kertymään enemmän kuin lääkäri määrää, aloin heti kuvitella, kuinka miehen kenkien varret olivat persukseni alla painuneet haitarille. Mielikuva nauratti niin hervottomasti, etten päässyt enää ylös ja se nauratti kahta kauheammin.

Juuri, kun siinä ähersin, yritin pungertautua tolpilleni ja nauraahekotin hillittömästi, ovikello soi...ja tietysti siellä piti tällä kertaa olla se komein postipoika.. "Tämä ei ole tästä elämästä", lainasin mielessäni äsken lukemaani juttua, vaikka onhan se..

13 kommenttia:

  1. Totta, elämä on arvaamatonta, mikäs sen mielenkiintoisempaa. Itse asiassa lihaton lihapiirakka on unelmani - kasvissyöjänä haaveilen joskus Ristiinan Pökkärin lihapiirakoista, rasvaisista ja rapeista, saisipa niitä ilman lihaa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Ylläreitä ilmaantuu, vaikka ei nokkaansa ovesta ulos pistäisi ja hyvä niin, varsinkin jos ne ovat edes joskus mukavia ylläreitä :) Rapsakka lihaton lihapiirakka kuulostaa ihanan lihottavalta.

      Poista
  2. Josko se islantilainen tarkoitti sanoa "tämä ei ole tästä eläimestä".

    Vai komea postipoika, tuliko hän ihan sisälle asti ja yllätti sinut pyllyilemästä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;D suomentajan virhe ihan selvästi...Ei onneksi ehtinyt se komia poika ovesta asti, mutta kuuli taatusti harvan ovemme läpi sen ähinän ja hekotuksen.

      Poista
  3. Arvaa vaan kuinka nauratti tuo postipoika-juttu;) Ei saisi nauraa toisen kaatumiselle, mutta nyt oli pakko. Pitikö sen just silloin tulla kun sinä kaaduit,heh. Samalla lailla kun minulla oli noki naamassa kun roskakuski kävi ja virnuili.

    Lihapiirakka, siis ilman lihaa se on pelkkä piirakka, eikös? Missähän elämässä sitten jos ei tässä. Kun se kuitenkin oli heidän valmisteensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, juu, sinäkin olit yhtenä päivänä noita nokiviiksi. On kyllä hauskaa tämä ikääntyminen, kun ei tarvitse ottaa itseään enää niin vakavasti :)

      Poista
  4. Kyllä se on ihan tätä elämää, että se vuoden ainoa komistus tulee ovelle juur silloin, kun on haitari persuuksis. Taikka persus haitarilla, kuinka vaan. Vois itkettää, ellei naurattais niin kovasti. Nauru on siinä varmaan parasta :)
    On muuten vaikeaa astua samoihin jälkiin hangessa. Siinä alkaa väkisinkin horjumaan ja meinaa kuupata polunvarteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Persus haitarilla ;DDDD Erittäin osuva kuvaus tilanteesta..

      Poista
  5. Tsiih, pelastit päivän, tänks!!

    VastaaPoista
  6. Ihanaa, muutoin niin kurja päivä ja nyt sai nauraa oikein kunnolla. Tosin ei toisen vahingolle saa nauraa, vaan minkäs teet, varmaan oli postipojankin päivä pelastettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näytti vähän hämmentyneeltä se poika, kun viimein sain oven auki. Vähintäänkin kai ihmetteli, mitä kummaa siellä oven takana puuhattiin ja miksi tädin naama niin punoitti ;D

      Poista
  7. Apropos, kestipä pitkän tovin, ennen kuin tajuntaani putkahti, mistä tuo ellunkanalainaus onkaan...

    VastaaPoista

Sano vaan