Ruokarajoitteisia ihmisiä tuntuu olevan kaiken aikaa enemmän. On laktoosi-intolerantteja, keliaakikkoja, muuten vain ruoka-allergikkoja, kasvissyöjiä, karppaajia ja ties minkälaisten muiden dieettien noudattajia. Sitten on vielä niitäkin, joille muuten vain maistuu ainoastaan tietynlainen ruoka. Muissakin kuin nuorimpien ikäryhmissä alkaa olla niitä, jotka ovat tottuneet syömään pääasiassa pizzaa ja mäkkäriruokaa.
Kun ruokakaupassa on niin runsaasti valinnan varaa, tuntuu, että ihmisten ruokailutottumukset ovat eriytyneet niin paljon, että ruokatarjoilun järjestäminen isommalle vierasjoukolle on tällaiselle tottumattomammalle emännälle melkoinen päänvaiva.
Useammin kuin kerran on käynyt niin, että perusteellisesta pähkäilystä huolimatta osa vieraista ei ole löytänyt pöydästä mitään mieleistään syötävää. Emännästä se tuntuu nololta ja hieman ahdistavaltakin.
Useamman päivän viipyvien vieraiden kanssa voi ruokalistaa tietenkin suunnitella yhdessä. Lyhyemmällä visiitillä piipahtavien kohdalla täytyy kai vaan luottaa siihen, että voivat poiketa kotimatkalla nakkikioskilla, ellei talon tarjoomukset kelpaa.
Itse olisin äärimmäisen hankalasti ruokittava vieras, mikäli jonkun kotona ylipäätään kävisin. Saan vaivoja monista ruoka-aineista ja olen kasvissyöjä. Hirmuisen epäkohteliaalta ja ikävältä tuntuu kuitenkin kieltäytyä tarjoomuksista silloin harvoin, kun jonkun toisen pöytään eksyn. Lihaa en silti suostu syömään missään olosuhteissa, mutta ihottuman ja vatsakipujen uhallakin yritän kohteliaasti maistaa kaikkea muuta.
Melko absurdilta, ellei suorastaan kieroontuneelta tuntuu monien nykysuomalaisten suhde ruokaan. Merkittävä osa maailman ihmisistä näkee nälkää, mutta meillä on varaa rakentaa ruuan ympärille erilaisia alakulttuureita, kehittää syömisestä ongelmia ja nirsoilla..
Missä vaiheessa syömisestä tuli ongelma. Mistä ja miksi ilmaantui näitä kaikkia allergioita ja muita ruokavaivoja.
VastaaPoistaKyllähän meidänkin isäntä on vaikea ruokittava, etenkin ulkomailla. Säännöllisesti pieniä annoksia, ei kovia rasvoja, paljon vihanneksia ja tummaa viljaa (mistä sitä ulkomailla saa...) Mutta juuri kuten kirjoitit, Norjassa viipyessämme suunnitellaan ja tehdään ruokia yhdessä, mukanamme olemme tuoneet yleensä riittävästi laktoositonta maitojuomaa.
Koulussa edelleen opetetaan lapsille, että kaikkea maistetaan (ja maistetaan sitä samaa taas kuuden viikon päästä. Ei riitä, että kerran eläissään maistaa, kun kerta makuaisti kehittyy).
Isiparkani kammoaa sairaalahoitoon joutumista, kun sitten tuodaan kuitenkin jotain gluteenia tai laktoosia sisältävää, ja taas maha sekaisin ja kipeänä...
Tuota yliherkkyyksien yleistymistä minäkin olen ihmetellyt, kun olen ymmärtänyt, ettei kyse ole pelkästään siitä, että ne tunnistetaan nykyään paremmin..
VastaaPoistaSairaalasta on samanlaisia kokemuksia kuin isälläsi. Yhdelläkin reissulla sain neljänä päivänä pelkkää banaania ja kaurapuuroa.. Vähän hassulta silti tunuu se, että huomaan olevani ehdoton tuon kasvissyöntijutun suhteen, mutta en näiden jatkuvasti lisääntyvien terveysongelmieni. Kertoo kai jotain arvojärjestyksestä..
Ymmärrän kyllä normaalit ruoka-allergiat ja esim kasvissyönnin valinneet. Mutta kun tullaan alueelle, missä 'emmä tota syö', edes maistamatta, niin mennään metsään.
VastaaPoistaMeillä tehdään ihan normaalia kotiruokaa. Vaihtelevasti lihaa, kalaa ja kasviksia. Nyt kun olen muutamana päivänä tarjonnut lounaan omenanhakijoille, olen ollut vähän ihmeissäni. Tutun perheen lapsi 8v, söi meillä ensi kertaa elämässään. Tonki haarukalla ruokaa ja siirteli sitä, mutta ei syönyt. Olin nimenomaan tehnyt makaroonilaatikkoa ja toinen vaihtoehto oli uunissa paistettu kala ja perunoita ja salaattia.
Kalaa tuo lapsi ei ole kai koskaan kokonaisena nähnyt syötävän, joten 'yök' oli hänen ilmaisunsa siitä. Mutta ei kelvannut makaroonilaatikkokaan.
Tuo lapsi on opetettu pienestä pitäen siihen, että kun vanhemmat tulevat töistä kotiin, tuodaan aina jotain valmista ruokaa tai käydään mäkkärillä(tms).
Suomalainen ruokakulttuuri on niin rikas, kaloineen ja monine hienoine makuineen. On todella sääli jos vanhemmat eivät opeta pienestä pitäen syömään tavallista ruokaa. Juhlat ovat sitten erikseen.
Uusavuttomuus on kyllä täyttä totta monessa perheessä, valitettavasti se myös periytyy.
taidankin jossain vaiheessa kirjoitta tuosta ruokakulttuurista, kiitos taas Millan hyvästä vinkistä:)
Tuo minunkin mielestäni on selvästi meidan lapsuudestamme muuttunut ja aika huono juttu, että erilaisia ruokia on varaa hyljeksiä ja "tonkia lautasella". Uusavuttomuus on jo nyt monen kohdalla todellinen ongelma ja mitäs sitten, jos/kun maailman ruokakriisi räjähtää siinä mittakaavassa käsiin, että täällä meilläkin pitää taas ryhtyä syömään juuri sitä, mitä saatavilla sattuu olemaan..Käytöstapojen puutteestakin se minusta kielii, ettei osata olla kiitollisia toisen vieraanvaraisuudesta.
PoistaMeillä on siitä ihmeellinen perhe, että kukaan ei ole millekään ruoka-aineelle allerginen! Kaipa meillä on sitten niin p..kaista, koska kuulemma liika hygieniakin saattaa aiheuttaa allergiaa :D
VastaaPoistaTuosta ruokakulttuurista muuten. Meillä ruoka, ruoanlaitto ja yhdessä syöminen ovat ehkäpä jopa tärkein yhteinen juttu perheessä. Valmisruokaa syödään n. kerran kahdessa kuukaudessa, ja kaikki, pieninkin lukuun ottaen, osaavat kokata poppoolle aterian. Kaikki yleensä myös maistuu (paitsi pienimmäinen ei noista liioista mausteista paljon perusta, hih). Lastemme lempiruoka on aina ollut itse tehty (siis minun tekemä, öhöm) maksalaatikko. Ruoan tiimoilta saa niin hauskoja ja mukavia hetkiä perheen kesken, ettei tosikaan!
Kuulostaapa mukavalta! Allergioitaan ja muita sairauksiaan ei tietenkään voi valita, mutta on se onni ( ja varmasti myös hyvän kasvatuksen tulos) , että lapset ovat kiinnostuneita ruuanlaitosta. Koulussa ja nuoriso-ohjaajana joskus hämmästytti se, etteivät kaikki kouluikäisetkään olleet vielä tottuneet esim. kuorimaan itse perunoitaan.
PoistaYmmärrän, että töissä käyvien elämä on joskus kovin kiireistä. Perheen yhteiset ruokahetken ovat kuitenkin arvokkaita asioita, puhumattakaan yhteisestä ruuanvalmistuksesta :)
Perunankuorimisesta. Vuosia meidän kunnassa (siis työpaikkakunnassani) tuli perunat keskuskeittiölle kuorittuina, ja niistä sitten lämpimänä pidettäessä tuli oppilaiden kammoamia "kumiperunoita". Mutta nyt ovat ajat muuttuneet. Tänä syksynä saadaan taas kuoriperunoita, ja olemme opetelleet kuorimisen niksejä eskareiden kanssa. Eräänä iltapäivänä pidimme ylimääräiset kuorintaharjoitukset ruokasalissa tähteiksi jääneillä perunoilla, keittiön väen suosiollisella avustuksella. Heille tuli siitä ylimääräistä tiskiä ja vaivaa, mutta ehkä vaivannäkö poikii hyötyä.
PoistaIhmettelen, että rinnastat keliakian esimerkiksi karppaamiseen. Keliakia on sairaus, jonka puhkeamiseen ei voi itse vaikuttaa. Keliakian hoitona on loppuelämän ajan jatkuva gluteeniton ruokavalio, jonka noudattamatta jättämisestä voi koitua vakavia ongelmia. Keliaakikko ei voi edes silloin tällöin maistaa palastakaan pullaa, sillä pienikin määrä gluteenia aiheuttaa ongelmia. Kyse ei siis vain ole siitä, että "joku ei halua syödä jotain".
VastaaPoistaKarppaamisessa on taas kyse yksilön omista valinnoista. Voi tietenkin olla, että vähähiilihydraattinen ruokavalio sopii toisille paremmin ja tuo paremman olon, mutta tämän ruokavalion tapauksessa ei ole kyse sairauden hoidosta.
Nirsoilusta en pidä minäkään. Kunnioitan kuitenkin toisten valintoja ja pyrin ottamaan huomioon vieraideni ruokavaliot. Kavereissani on niitäkin, joille ruokavalion noudattamatta jättäminen voi samantien koitua kuolemaksi.
Voi anonyymi hyvä, mahdatko nyt olla hieman yliherkkä tuon keliakian suhteen, jos ei sitä mielestäsi saa edes mainita samassa luettelossa muiden ruokailua rajoittavien ilmiöiden kanssa? Eihän tässä nyt mistään arvojärjestyksestä ollut kyse, vaan siitä, miten vaikeata on kehnon kokin ruokkia vieraita, kun useimmilla tuntuu olevan nykyään jotain rajoitteita.
PoistaItselläni on 8 kroonista sairautta. Kolme niistä liittyy ruuansulatuselimistöön. Verta tulee oksenneltua sen verran usein, että tiedän kyllä ruuan olevan vakava asia, jos sen siltä kannalta tahtoo nähdä. Tuota närkästystäsi en silti oikein tajua.