Pää täynnä ektoplasmaa (Yök). Pari päivää on mennyt viihtyisästi lääkepöpperössä. Tänään vatsa kuitenkin ilmoitti, etttä nyt riittää tulehduskipulääkkeet. Kuumetta tai ei, nielaistut pillerit palautetaan lähettäjälle suorinta tietä.
Koko eilispäivän yritin kirjoittaa jotain järjellistä toisaalle. En pysty. En kykene, enkä usko sen johtuvan pelkästään lääkehumalasta. Tämä muistin, keskittymiskyvyn ja loogisen ajattelun rapautuminen lienee menetys, jota suren kaikkein eniten.
Mitä jää jäljelle, kun ihmiseltä katoaa ensin terveys ja työkyky, sitten sosiaalinen verkosto, vähitellen myös sosiaaliset ja kognitiiviset taidot...Vihannes. Sellainen taidan hyvin pian olla. Enkä edes voikukka tai porkkana, vaan todennäköisimmin pahuksen piikkinen ohdake.
En tykkää tästä
Ihan samat asiat ovat kadonneet minunkin elämästäni. Välillä mietin tuota blogianikin, pelkkää tympeätä valitusta tai muuten aivan turhaa asiaa. Ketä kiinnostaa;( Onnetonta.
VastaaPoistaSinulla on se ihana koirablogikin, Usma juttelee niin mukavia;) Muutenkin, kyllä Sinua tarvitaan.
Ollaan me Millan vielä silti ihmisiä, ihan varmasti.
Parempaa vointia!
Sinun blogisi EI ole tylsä. Minusta se on tosi mielenkiintoinen ja lohduttava. En usko, että valittelisit, ellei siihen olisi tosiaan syytä, eikä valittaminen oikeista asioista ole minusta lainkaan huono asia. Aivan liikaa on sellaisia ihmisiä, jotka pitävät hymyä ja kulisseja yllä, vaikka takana olisi kuinka paljon pahaa oloa. Sitäpaitsi teksteistäsi näkee, että sinulla on vielä voimia ja kykyä kiinnostua myös muusta kuin omasta olostasi. Minulta se alkaa jo loppua.
VastaaPoista..ja Usma on ihan oikeasti niin ihana ja viksu vekotin, että välillä jo melkein luulen sen tosiaan sanelevan minulle niitä juttuja :)
Höh. Kirjoitustaito ja pääkopan pohdinnat ovat ainakin vielä ihan terässä. Itse mietin usein, että mitähän se elämä olisi, jos ei olisi nettiä. Siis sosiaalisten kontaktien suhteen. Että olisiko sitä sosiaalista elämää vielä vähemmän, vaiko olisinko jotenkin toisella tapaa hoitanut asiani mitä tulee erilaisiin ihmissuhteisiin (hankkinut uusia ystäviä läheltä jne.)
VastaaPoistaTerveyden ongelmista ei itsellä ole kuin hetkittäisiä kokemuksia ja Selkä. Mutta niiden kokemusten perusteella (oman ärtymyksen ja passivoitumisen määrä oli valtava) voin vain kuvitella, mitä se olisi pidemmän päälle... jo reilu kaksi kuukautta poissa töistä sai pääkoppani sekaisin... :/
Voimia ja jaksamista! Jatketaan pohdintoja :)