Joitakin päiviä sitten netissä puitiin "Supermarjon" aikomaa lasten kauneuskilpailua. Ansaitsemaansa huomiota herätti myös se palaute, jota hän suunnitelmistaan sai. Sivistys alkaa olla kaukana keskusteluista, joissa esiin kaivetaan niinkin kovat aseet kuin tappouhkaukset.
Lapsi- ja väkivalta -teema jatkui kammottavissa uutisissa 8-vuotiaan tytön murhasta ja lastaan kiduttaneen isän pahoinpitelystä tutkintavankeudessa.
Eilen avasin television juuri, kun jossain ohjelmassa keskusteltiin lapsikielteisyyden lisääntymisest yhteiskunnassamme. Huuli pyöreänä ja paheksuen kuuntelin, kuinka jotkut iäkkäät ihmiset olivat saaneet valituksillaan taloyhtiön kieltämään kokonaan lasten leikit kerrostalon pihalla.
Moraalisen närkästyksen nostattaman tunnekuohun laannuttua aloin tuumailla aihetta objektiivisemmin. Ilman muuta lapsilla on oikeus olla ja elää kotinsa pihalla aivan niin kuin muillakin asukkailla. Eri asia on sitten se, mistä tuossakin tapauksessa todella oli kysymys. Normaalit elämän äänet, kuten lasten ilon ja innon kiljahdukset on jokaisen taajamassa asuvan parasta oppia sietämään (jos ei onnistu, kannattaa kokeilla kuulosuojaimia tai muuttoa muualle).
Eri asia on sitten se, mitä kukin pitää lasten normaalina käytöksenä ja leikkimisenä. Lumipaakkujen tai kuran heitteleminen pihaan parkkeerattujen autojen päälle, ohikulkijoille huutelu, rappukäytävässä kiljuminen ja ovikellojen turhaan soittelu ei minun mielestäni sitä ole.
En myöskään ihmettele niitä aikuisia, jotka mahdollisuuden tarjoutuessa valitsevat lapsivapaan lomahotellin, junanvaunun tai ravintolan. Suotakoon se heille. Valitettavan monet aikuiset kun eivät itsekään osaa käyttäytyä, saatikka että pitäisivät tärkeänä opettaa jälkikasvunsa ottamaan toisia huomioon.
Medialla on nykyään vastenmielinen tapa kärjistää, luoda vastakkainasetteluja ja sensaatioita myyntiä kasvattaakseen. Vastuun mustavalkoisuuteen ja väkivaltaisiin reaktioihin taipuvaisten yksilöiden vihan lietsonnasta toimittajat väistävät vetoamalla sananvapauteen ja taloudellisiin paineisiin.
Asioissa on kuitenkin aina monta puolta. Valitettavasti me nykyihmiset olemme jo kasvaneet niin lyhytjännitteisiksi, että harvoin jaksamme perehtyä pidempiin kuin muutaman rivin juttuihin ja yksinkertaistettuihin "totuuksiin".
Edelleen olen sitä mieltä, että yhteiskunnan hyvyys ja toimivuus mitataan sillä, kuinka se hoitaa ja kohtelee heikoimpiaan. Lasten asioissa on selvästi korjaamista, eikä se hoidu pelkästään viranomaisten toimintaa muuttamalla. Meitä kaikkia tarvitaan.
Unohtaa ei sovi myöskään sitä, että lapsia kasvattaessamme luomme samalla omaa tulevaisuuttamme. Niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan. Tästä näkökulmasta katsottuna voisi myös pohtia mikä meni pieleen, kun tämän hetken aikuisista kasvoi niin kovia ja kylmiä, että olemme kansainvälisissä vertailuissa huolestuttavan korkealla perheväkivaltatilastoissa ja muun muassa vanhusten heitteille jättäjinä.
Nuo lasten kauneuskilpailut saivat minut haukkomaan henkeäni, kun en moisia kisoja kannata aikuisillekaan.
VastaaPoistaTuosta 8-vuotiaan surmasta olin järkyttynyt, että miten huonoksi asiat voivat mennä, ennen kuin niihin puututaan.
Täällä meidän kylällä oli aiemmin tunnuksena 'lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä'. Se toimi hyvin, kunnes tarpeeksi tuli uutta asutusta ja nuoret vanhemmat sallivat lapsilleen melkein mitä vain. Nyt on meneillään pienmpien lasten oma kilpavarustelu leluilla ja nuorison mopoautoilu. Kellä on se hienoin ja kenen kulkee lujimpaa.
Samalla on kyläkoulun rauha koetuksella. Kiusaaminen on tullut kuvioihin.
Yksi lähinaapuri kertoi tuossa juuri, että kehitysvammaisen pojan kouluavustaja oli lähtenyt itkien kotiin, kun hänestä oli tuntunut niin pahalta, kun poikaa härnättiin.
En tiennyt mitä sanoa.
Lähiaikoina on tapahtunut paljon, eikä sellaisia pitäisi tapahtua. Ei sitten millään.
VastaaPoistayhteisvastuu lasten kasvatuksesta on kadonnut, jos vaikka näkee lapsen rikkovan ikkunoita urakalla tai levittävän kuraa narulla kuivuviin pyykkeihin, ei siihen saa mitenkään puuttua ettei kukaan vaan saa traumaa tai kasva väärään suuntaan ympäristössä joka ei osoita rakkautta kaikissa tilanteissa. eihän vanhemmatkaan saa muuta kuin heiluttaa somasti sormea.
VastaaPoista