maanantai 8. lokakuuta 2012

Piikkinen ja solmussa

Ulkona kuulostaa tropiikilta jo kolmatta päivää. Pihassamme on 16 pihlajaa 8 omenapuuta ja paljon korkeita kuusia siivekkäille piilopaikoiksi. Tuhatmäärin erilaisia tirppoja on nyt, jostain syystä samanaikaisesti, kokoontunut nauttimaan tarjoilusta. Pihlajanmarjat, maahan pudonneet omenat ja kukkien siemenkodat tekevät kauppansa. Toki syksyn sadolle on ollut ennenkin ottajia, mutta ihan näin suurta lintulaumaa, näin moneksi päiväksi, ei ole ennen talomme ympärille asettunut.

Naapurin, yli 90-vuotias, mummu on kuollut. En osaa surra, koska en tuntenut häntä tavanomaista postilaatikolla tervehtimistä enempää. Nyt vaan hiukan huolestuttaa, mitä perikunta mahtaa tehdä hänen talolleen. Rakennukset ovat tällä mäellä niin lähellä toisiaan, että naapurin elämäntapa alkaa helposti ärsyttää ja silloin olo voi käydä hyvinkin hankalaksi.

Ikkunalaudalla puukaktus kasvatti kaksi , melkein kattoon asti ulottuvaa, honteloa vartta. Ajattelin leikata siitä pistokkaita keväällä, joten en tarttunut saksiin vielä, vaan kieputin versot toistensa ympärille. Hyvin pysyvät muodossa, koska varsi on kaktusmaisen piikkinen. Saa nyt sitten nähdä ottaako kasvi nokkiinsa moisesta vääntelystä. 

Onhan tämä itsensä kanssa solmussa eläminen itsekullekin melko hankalaa..

2 kommenttia:

  1. Siellä taitaakin sitten käydä kunnon sirkutus!

    VastaaPoista
  2. 16 pihlajaa!! Ja lintuja kaupan päälle. Voi mitä ihanuutta! Kunpa olisin ymmärtänyt tänne muuttaessani laittaa pihan perälle pihlajia terijoensalavien tilalle, ne ovat niin kauniita.

    VastaaPoista

Sano vaan