Joulu se on tämmöinenkin..

Monissa blogeissa on esillä kauniita, jouluisia kuvia. Useimpien koti tässä vaiheessa jo kiiltää puhtauttaan ja keittiössä tuoksuu jouluherkut. Tuota kuuusenkaatokuvaa (jossa ei ole Aviomies, mutta koirat ovat meidän) lähemmäs joulupotretteja tuskin tänä vuonna päästään, kun miehen parempi kamerakin hajosi. 

Siivoukset jäivät puolitiehen. Jouluruokia meillä ei valmisteta (ellen sitten saa Aviomiestä vonguttua tekemään lanttu- ja punajuurilaatikkoa), eikä koristeluunkaan ole tänä vuonna kovin paljon satsattu. Tuo kuvan kuusi sentään on valumassa kylppärissä ja levittää viehkosti tuoksuaan ympäri taloa, joten väkisinkin tässä vähän tunnelmaan virittyy.

Lapsuudenkodissani joulua valmisteltiin antaumuksella. Toki valmisteluihin osallistui koko perhe, mutta suurin urakka oli aina äidillä. En ymmärrä, kuinka hän ehti ja jaksoi kaiken siitäkin huolimatta, ettei hänenkään terveytensä ole koskaan ollut hyvä ja siitä, että hän työskenteli kaupan alalla, missä päivät olivat pitkiä ja vielä aattonakin saattoi olla työpäivä.

Ei meillä milloinkaan useita päiviä ennen aattoa valmista ollut. Vasta aattoaamuna tuotiin kuusi sisälle, siivoiltiin vielä vähän ja laitettiin viimeiset koristeet paikoilleen.  Nyt olisi aikaa, mutta ei voimia ja karvatit järjestävät uuden sotkun saman tien, kun entiset on siivottu.

Tulee se joulu silti meillekin - vaikkei ehkä niin puhtoinen ja edustuskelpoinen kuin tahtoisin. Rauhallista, iloista ja tunnelmallista Vapahtajan syntymäjuhlaa  silti kaikille, jotka sitä toivovat ja odottavat!