Tautista pakkasta

 Kirpakka pakkaskeli jatkuu. Pikkulinnut syövät henkensä edestä. Luulin jo hankkineeni koko talveksi niille riittävästi ruokaa varastoon, mutta tällä tahdilla täytyy taas pian lähteä siemenostoksille.

 Kolmesta lapinkoirastamme kaksi on keliin tyytyväisiä. Kolmas, tuo pikku blondi, viihtyy näillä säillä parhaiten sohvan nurkassa. Muutenkin sovimme hyvin toisillemmme. Seita on kotioloissa rauhallisin suomenlapinkoira, jonka olen koskaan tavannut, mutta tarpeen tullen siitä löytyy tulta ja tappuraa.

Tulehdus jyllää kropassa edelleen - kolmannesta antibioottikuurista piittaamatta. Alan olla tähän touhuun sekä psyykkisesti että fyysisesti lopen uupunut. Tulehdus tekee huonon olon ja väsyttää, samoin antibiootti. Terveyskeskuksesta hoitoa saadakseen pitäisi ilmeisesti olla tosi terve ja terhakka, jotta jaksaisi pyytää, vaatia ja väsyttää niin kauan, että aika lääkärille järjestyy....vaikka ymmärtäähän senkin, että tyhjästä on paha nyhjästä. Jos ei lääkäreitä ole, ei ole aikojakaan...

Huusholli rämettyy heti, kun en jaksa imurinvarsi kourassa ja ruoto vetreänä vaeltaa porukan perässä siivoamassa jälkiä. Koirissa tuntuu olevan samanlaista keskipakoisvoimaa kuin kummitytössä, joka riehuu toisinaan kuin pieni pyörremyrsky lelulaatikollaan ja sinkoaa tavarat ympäri huonetta. Meidän kissoilla ja koirilla on myös (iso) lelulaatikko. Kun kerään sinne tavarat lattialta, kuluu vajaa puolituntinen siihen, kun Ainukoira ( lauman kuopus), on levittänyt kaikki takaisin.

Kuvassa Piiskukissalla, Usmalla ja Ainulla on selvästi jonkinlainen konfrenssi menossa. Jotain yhteistä (kyseenalaista) hauskanpitoa taitavat suunnitella..