sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Keltaista ja bling blingiä

 Keltainen ei ole ollut minun värini koskaan. Ei missään muodossa. Viime aikoina olen kuitenkin oppinut katselemaan sitä, kun Aviomies on vaihtanut garderoobinsa mustasta värikkäämpään suuntaan. Ilmeisesti siedätys alkaa tuottaa tulosta, kun huusholliin on alkanut vähitellen ilmaantua muutakin saman sävyistä.

Tänään tarttui kauppareissulla mukaan keltaisia ja oransseja esikoita. Vaihdoin myös tummanpunaisen päiväpeiton kermankeltaiseen. Se on odotellut jo hyvän tovin varastossa inspiraatiota ja hetkeä, jolloin uskallan ottaa sen esille. Kun aikoinaan ostin sen huutiksesta, oli ilmoituksessa hyvin vähän informaatiota, enkä tiennyt, että se on koristeltu tuommoisin bling bling paljetein. Kissat ja koirathan ne kiskovat leikkeihinsä alta aikayksikön..No, onneksi hankintahinta ei ollut korkea.Nautitaan nyt kimalluksesta niin kauan kuin se kestää.

 Erakoitumiseni on niin totaalista, että jopa kauppareissu naapurikaupunkiin tuntuu hurjalta hulinalta ja merkkitapaukselta. Nyt kroppaa väsyttää, mutta korvien välissä olisi vielä virtaa. Johonkin hyödylliseenhän se pitäisi käyttää, mutta ei tällä kertaa imuroimiseen. Pölynimuri on nyt varattu.

17 kommenttia:

  1. Ihana tuo esikko!
    Ei se keltainen niin paha väri ole. Olen itsekin pikkuhiljaa opetellut tykkäämään kyseisestä väristä, se kun oli (ja varmaankin on) entisen anoppini lempiväri. Päätin, että menneisyyden haamut eivät minua määrää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sieltä menneisyyden, mahdollisesti jo unhoon painuneista kokemuksista, nämä tykkäämiset ja ei-tykkäämiset taitavat kummuta. Jos fiilistään jostain haluaa muuttaa, on se helpompaa sen jälkeen, kun on tunteen taustat tiedostanut. Haamuista eroon pääsy saattaa olla vapauttava kokemus :)

      Poista
  2. En ole keltaisen ystävä minäkään, mutta kyllä se vahvasti tuo kevään ja auringon tuntua sisällekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin keltainen on kevään väri. Ulos, kukkapenkkiin se sopii oikein hyvin, mutta ei meikäläisen vaatekaappiin, eikä oikein sisustukseenkaan.

      Poista
  3. Keltai ja oranssi, hyi hitto.

    Mutta Muska(?)kissa se on....aivan mahtavan mainio kuva!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muskahan se siinä. Sitä ei haittaa, vaikka imuri käynnistettäisiinkin. Pienempänä istuskeli joskus kyydissä, kun minä taluttelin imuria ympäri taloa.

      Poista
  4. Ei kuulu keltainen minunkaan suosikkeihini. Ehkä pääsiäisenä voin vähän antaa periksi.
    Ihana kuva tuosta imuroinnista (imurista) nauttivasta kissasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Muska rakastaa imuria :) Pitääkin kurkata kalenterista, missä kuussa pääsiäinen on tänä vuonna. Keltaiset narsissit ovat kevään ja pääsiäisen piristys.

      Poista
  5. Mulla ei liioin keltainen ole koskaan ollut mieliväri. Vaatteissa en ole harrastanut koskaan enkä liiemmälti tekstiileissäkään. Pääsiäinen tekee poikkeuksen ja kevääseen kuulu keltaiset narsissit ja alkukesään voikukat. Punainen on ollut pitkään yksi suosikeista mutta nyt se on totaalisesti alkanut tökkimään. Mutta kevään vihreys sitä ei voita oikein mikään, jos ei sitten talven huurteiset puut. Meillä oli pitkästä aikaa mukava viikonloppu kun neidit 3v ja 1v olivat kaksistaan eka kertaa mummilassa. Oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Olispa meilläkin tuollainen imurinvahti niin vois laistaa joskus siitäkin hommasta.. terkuin sisko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai on sinulla niin mukavassa iässä olevia lapsenlapsia! Minulla on 1,5 vuoden ikäinen kummityttö. Tosi vilkas neiti hänkin ja oppii joka päivä jotain uutta....Tuo onkin jännä juttu, miksi jokin väri alkaa vähitellen tökkiä... ja miksi siihen kyllästyvät niin monet samaan aikaan. Vaikuttaneeko mainonta vai onko siihen jokin sisäinen aikataulu.

      Poista
  6. Olen varmaan hirveä tyranni ja toisten toiveiden ylikävelijä, koska miehen toive vaatteiden, seinien, huonekalujen ja verhoilujen värin suhteen on muuttunut aina vain pienemmäksi ja hennommaksi henkäykseksi: "Käviskö keltainen?". Ei käy. Keltaiset esikot ja tulppaanit minäkin kelpuutan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;DDD Meillä on tainnut käydä juuri päin vastoin. Aviomies oli nuorempana semmoinen "joo joo -mies". Nykyään saa jo suunsa auki, jos asia häntä kiinnostaa sen verran, että on mielipide olemassa. Joissain kotiin liittyvissä asioissa taidan silti jyrätä edelleen sillä perusteella, että minä sentään vietän kotona 99% ajastani :)

      Poista
  7. Ymmärrämme keltaisen, ymmärrämme joskus myös paljetit, mutta tuo imurinihannointi on meille aivan vierasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieroontunutta se on minustakin ja pikaisen gallupin jälkeen enemmistö tämän talon karvateista on samalla kannalla ;D

      Poista
  8. "Mä nään punasta aina kun nään keltasta"
    - No ei sentään, keltaistahan on niin monen sävyistä. Esimerkiksi tuo kermankeltainen on minullekin mieleen. Ja onpa mulla peräti yksi pääsiäisenkeltainen juhlapaita, jota pidän kerran vuodessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut, että keltainen olisi monien pikkulasten lempiväri? Oletko työssäsi huomannut moista, vai ovatko oppilaasi jo "isoja", eivätkä enää pikkulapsiksi luokiteltavissa?

      Poista
    2. Keltainen ja punainen ovat tällä hetkellä yhtä suosittuja = angry birds.

      Poista

Sano vaan