tiistai 23. lokakuuta 2012

Ruskeata


 Viime yönä täällä satoi räntää. Koiranpissatusreissulla toppatakki vettyi litimäräksi. Kosteus saa kropan särkemään ja kankeaksi. Kylmyys vihloo, repii ja polttelee.

Vanhoina ostetut sohvat alkavat olla puhki. Olen pitkään etsinyt niihin huutiksesta edullisia irtopäällisiä, sellaisia, jotka joustavat ja muotoutuvat hyvin huonekalujen mukaan. Nyt löysin. Valitettavasti ne olivat tuommoiset ruskeat. Se väri ei ole minua varten, eikä se sovi tämänhetkisessä sisustuksessamme muuhun kuin kissoihin ja koiriin. Salin seinät kun ovat noin räiväkkään väriset ja tekstiilit valittu niiden mukaan..

 Tilpehöörikaapin päällä, keskellä, on tyhjä kohta. Siitä kuoli jo kolmas viherkasvi, vaikka ollaan vasta lokakuussa. Olohuoneemme (42 neliöinen sali) on niin pimeä, että ikkunalaudoillakin kasvit kuolevat valon puutteeseen viimeistään tammikuussa. Olen toki ostanut kasvilampun, mutta en ole saanut sille sähköjä (enkä saa, koska sähkömiehen hankkiminen ei ole minun vallassani)

Ikkunan takana harmaus lisääntyy ja sisällä näköjään ruskea. Kaikkea ei saa, mitä tilaa. Useimmiten, ainakin meikäläisen elämä, on täynnä kehnoja kompromisseja.

Jotain kai voi silti tehdä. Siitä muistuttaa tuo keskimmäinen kuva. Kun huonekalut muuttuivat epämieluisan värisiksi, hankin kontrastia pehmentämään seinien väriin sointuvat tyynyt.

Paras keino elämän ankeutta vastaan lienee opetella nauttimaan siitä, mikä vielä on mahdollista ja muuttaa edes pieniä asioita, jos ei suuremmille mitään mahda. Eihän se helppoa ole silloin, kun on paljon rajoitteita. Yritän tolkuttaa itselleni, että tärkeintä on lakata haluamasta asioita, joita ei voi saada. Vielä en ole sitä pystynyt toteuttamaan. Elämä on aivan liian...hmm..ruskeata ja ruskeammaksi muuttuu...

No, ruskea on tuo pieni Muskakisukin ja ihanainen Usmakoira. Käynpäs upottamassa nenäni hetkeksi jomman kumman turkkiin.


7 kommenttia:


  1. Ruskea turkki tuo onneksi lohtua.

    Ruskea on väri, jota jostain syystä kaihdan. Pikainen vilkaisu ympärille kertoo, että ruskeaa on todella vähän huonekaluissa. Sopivasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun mielikuvissani ruskea on seitsemänkymmentäluvun väri.Ehkä saimme siitä silloin tarpeeksemme. En kaipaa siltä vuosikymmeneltä takaisin muuta kuin hyvää musiikkia :)

      Poista
  2. Voi miten ihanan väriset tyynyt!
    Mitenkähän se onnistuisi, lakata haluamasta sitä, mitä ei voi saada. Olisi taito, jonka haluaisin (!!) oppia.

    VastaaPoista
  3. Niitähän on sellaisiä värjäysnappeja? Laitetaan pesukoneeseen värjättävän kankaan kanssa ja väri vaihtuu kuin taikaiskusta! Kokeilepa etsiä tätä Dylon pesukonevärit! Minä olen joskus kokeillut ja on toiminut. Tosin riippuu kyllä siitä värjättävästä kangasmateriaalistakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käväisi se mielessä minullakin, mutta sitten muistin aiemmat kokeiluni, jotka eivät ole olleet kovin onnistuneita. Ehkä värjäysaineet ovat kehittyneet, mutta muinaisina aikoina (80-luvulla) ainakin Dylonilla värjätyt päästivät pahasti väriä, eikä tumman kankaan värjääminen vaaleaksi onnistunut.

      Poista
  4. Mukavaa on noin kauniita elukoita nuuskutella. Samaa p*skaa tekee kosteus ja kylmyys täälläki, ei yhtään kivaa.
    Ja jos se ruskee oli toi muskan alla, ni ei se oo yhtää niin kamala väri ku aluks luulin. :)

    VastaaPoista

Sano vaan