Tänään oli sisareni synttäripäivä. Oli tosi mukavaa tavata omaa ja lankomiehen perhettä. Kakkukahviteltiin ja pieni, villi, mahdottoman suloinen, kummityttöni viihdytti jokaista yhdessä ja erikseen.
Tänään oli myös entisen naapurin hautajaiset. Saimme tietää hänen kuolemastaan ja vasta viime yönä. Muuten olisimme todennäköisesti lähteneet hänen muistoaan kunnioittamaan. Niin hyviä naapureita ei ihmiselle kovin monta kertaa elinaikana satu.
Kun äsken palasimme kotiin, ryhdyin selailemaan bloggerista uusia päivityksiä ja siellä odotti vielä yksi järkytys: ihana, nuori, aurinkoinen, elämänhaluinen Iida, jonka blogia olen seurannut alusta saakka on poissa. Juuri, kun tekstien perusteella näytti siltä, että vaikea sairaus oli hellittämässä otettaan ja vointi paranemaan päin.
Itkisin, jos osaisin.
Voi kauheaa, minäkin olen lukenut tuota blogia säännöllisesti ja arvostanut häntä. Olin myös käsityksessä, että hän voisi selvitä ja päästä jatkamaan elämäänsä ja toteuttamaan unelmiaan. Pitääkin olla elämän näin kova ja tuon sairauden.
VastaaPoistaNiinhän tää elämä menee. Syntymisiä ja kuolemia. Kuka ennemmin, kuka myöhemmin. Harmillista se on aina jos hyvä tuttu tai nettituttu lähtee.
VastaaPoista