sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Lennart Helje

Eiliset vieraat kertoivat saaneensa jo ensimmäisen joulukortin. Eikä se tullut edes ulkomailta, vaan samalta paikkakunnalta ja ihan postin kautta. 

Hmm..melkoinen hätähousu ja ennakoija olen itsekin, mutta en minä nyt sentään lähettämään niitä vielä rupea, vaikka eilen korttini nettikaupasta tilasinkin.

En tiedä kuinka vanhoja nämä Lennart Heljen kuvat ovat. Semmoinen mielikuva on, että olisin nähnyt niitä jo nuoruusvuosinani, enkä silloin tykännyt. Olivat muka mielestäni synkkiä. Väritkin jotenkin haaleita ja suttuisia.

Nyt olen niistä aivan ihastuksissani. Jotenkin surumielisiähän ne ovat, mutta hellyttäviä, koskettavia ja lämminhenkisiä. Makuja on tietenkin monia. Mitä sinä niistä pidät? Täällä on lisää kuvia

8 kommenttia:

  1. Upeita joulukortteja! Selkeästi niissä on tunnetta, ja tunnelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minustakin ja kaipa sitä ihminen eri aikoina kaipaa erilaista tunnetta ja tunnelmaa :)

      Poista
  2. Ihanan vanhahtavia, oikeita joulukortteja. Tuolta näyttää joulu.

    Googlasin jo mistä niitä saa tilattua ja löysin kauoan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reetasn Ruutu -nimisestä nettikaupasta minä tilasin. Minkäsnimisen sinä löysit?

      Poista
    2. No ihan sama kauppa. Huvittikin vähän, kun olihan minulla jo tallessa tuon nettikaupan osoite sinun blogistasi;) En vielä tilannut, katselen vähän muitakin.

      Poista
  3. Myös minun silmääni viehättää. Rauhallinen, leppoisa, jopa harras tunnelma. Ehkä hartaus vaikuttaa joskus synkkyydeltä, mutta itse en synkkyyttä tunnista.
    Voi sentään, tänä jouluna - anteeksi, tänä syksynä - en ole ollenkaan pysynyt aikataulussa joulukorttiasioissa. (Ja niin kuin minä jokin aika sitten korttiasialla rehvastelin... ylpeys käy jne.) Ei edes mitään kortti-ideaa saati valmiita kortteja. Katselin sacrumin esitettä sillä silmällä, mutta verkkokaupassa pistäytyessäni huomasin, että suosikkini olivat jo loppuunmyydyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen muutamana viimejouluna askarrellut omani. Nyt en viitsi. Tässä erakoitumisessa on se kurja puoli, että semmoisia, joille kehtaa lähettää joulukortin, on vuosi vuodelta vähemmän.

      Poista
  4. Voih, hävitin kommenttini. Yritetään uudestaan. Heljen taideteokset ovat aivan ihastuttavia huumorin, valon ja kauneuden pilkahduksia harmauden ja ankeuden keskellä. Hän on varmaankin suuri luonnon ystävä. Tykkään kuvasta, jossa tontun pitämä tulitikku valaisee kissan kasvot. Siinä on jotain samaa kuin siinä Kanttorilan puutarhassa olevassa kuvassa, jossa Muska istuu pöydällä ikkunan edessä (?) ja valo osuu sen turkkiin niin kauniisti.

    VastaaPoista

Sano vaan