keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Ensisilmäyksellä

On ihmisiä, jotka tekevät pitkälle meneviä johtopäätöksiä ensivaikutelman perusteella. Heihin kuuluu sellaisia, jotka uskovat omaavansa pettämättömän intuition, ikään kuin jonkinlaisen kuudennen aistin, jonka avulla tavoittavat suoraan asioiden, ihmisten ja ilmiöiden ytimen. Itselläni ei ole niin suurta itsevarmuutta.

Osa ensivaikutelmaan luottavista on yksinkertaisesti henkisesti laiskoja tai tyhmiä. He pitävät kaksin käsin kiinni ennakkoluuloistaan. Yllätykset saattaisivat horjuttaa heidän haurasta henkistä tasapainoaan tai heillä ei  vain ole  kykyä ja kiinnostusta ottaa selvää, miten maailma oikeasti makaa. Tämän kaltaisia "lampaita" on poliitikkojen ja mainosmiesten helppo ohjailla omien intressiensä mukaan. En tahtoisi kuulua tähänkään ryhmään.

Ensivaikutelmasta kuitenkin tiedetään, että se on voimakas muistijälki, jonka muuttamiseksi tarvitaan paljon siitä poikkeavaa informaatiota (ja "suodattimet" jotka päästävät sen havainnoijan aivoissa käsittelyyn asti). Tietenkin ensivaikutelma on joskus myös oikea. Analysoivathan aivomme jatkuvasti valtavan määrän sellaistakin informaatiota, joka ei nouse tietoisuuteemme. Toki saatamme tehdä aivan oikeita johtopäätöksiä esimerkiksi kohtaamamme ihmisen ei-kielellisestä viestinnästä ilman, että osaamme selittää miksi.

Kumoamattomina itsestäänselvyyksinä meille jauhetaan nykyään muun muassa sellaisia väitteitä, että kauniina pidetyt ihmiset saavat parempaa kohtelua, paremmat työpaikat, paremmat tulot ja onnellisemman elämän.. Siihen vedoten on kauneustuotteitten kauppiaiden helppo laajentaa markkinoitaan ( saisivatkohan mummotkin vanhainkodilla parempaa hoitoa, jos olisivat sieviä ja somasti tällättyjä?)

Tutkimuksissa on havaittu, että mielikuvissaan ihmiset yhdistävät edustavan näköisiin ihmisiin muitakin positiivisia määreitä, kuvittelevat heidät esimerkiksi lahjakkaammiksi ja miellyttävämmiksi persooniksi kuin he välttämättä ovatkaan.

Asiat eivät aina ole sitä, miltä näyttävät. Ensivaikutelma on hyvä apuväline ympäristöä hahmotettaessa, sillä tuskin kenelläkään riittää kapasiteettia kaikkien vastaan tulevien ilmiöiden syvällisempään analyysiin.

Hieman avoimempaa ja itsekriittisempää asennetta toivoisin silti monilta kanssaeläjiltä. Aina ei kannattaisi mennä siitä mistä aita on matalin..Sitä olen mietiskellyt (laajempiin yhteyksiin soveltaen) eilisen jälkeen paljonkin, kun olen popsinut antibiootteja vaivaan, joka arvauskeskuksessa pälkähti ensimmäisenä mahdollisena vaihtoehtona hoitajan mieleen. (Vielä ei ainakaan ole vaiva helpottanut. Sivuvaikutuksia kyllä riittää)

Arvaako joku, muuten, mitä tuo ylimmäinen kuva esittää? Minä en ensisilmäyksellä arvannut.

17 kommenttia:

  1. No ekaks se näytti pöydältä mis on sokerimuruja. Sitte lehdeltä mis on lunta.
    Renkaanjälkii likases lumes.
    Toisaalta jälet viittais johkii ihmisen tekeleesee, mut kai se luonnost on. En oikeesti keksi. Ei silmä sano.

    Mut kerro sä, sit arvausten jälkee. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luova persoona keksi heti useampia vaihtoehtoja ;D

      Poista
  2. Tulee mieleen joku suklaajuttu tuosta ja jotain koristehippusia päällä?

    Minulla ainakin ensivaikutelma pettää todella usein, ja sen ainakin perhe myös tietää: Esimerkiksi, kun tämä koulutuksemme alkoi, huokaisin eka päivän jälkeen, miten yksi TOSI ärsyttävä ihminen ryhmässämme on. Kotiväki totesi, että kohta sä sitten varmaan olet bestis sen kanssa. No, niinhän siinä tietysti kävikin.

    Kannattaa todellakin ottaa asioista ja ihmisistä avoimin mielin selvää ja antaa kaikille mahdollisuus! Tuo minun rakastamani ja vihaamani Venäjänmaa on kans yksi sellainen juttu, jonka moni tuomitsee ja lokeroi sen ensivaikutelman perusteella. (No, moni toki "tietää" sen maan olevan kaikin puolin ihan syvältä sieltä, vaikkei olisi edes koskaan käynytkään eikä jutellut yhdenkään venäläisen ihmisen kanssa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo naapurimaa lienee osuva esimerkki siitä, kuinka monet eivät pääse tiedon rakentamisessaan edes omakohtaisen ensivaikutelman asteelle ( eli ottamaan itse asioista selvää) vaan omaksuvat valmiit ennakkoluulot esivanhemmiltaan tai mediasta..

      Poista
  3. Ensisilmäyksellä kuvassa näyttää olevan auton renkaita, mutta miksi tuollaisena sommitelmana...?

    Itselleni intuitio on tullut tärkeämmäksi mitä vanhemmaksi tulen. Olen kaiken ikäni elänyt ja tehnyt työtä tuntosarvet pystyssä, opetellut huomioimaan ilmapiiriä, vuorovaikutusta, ryhmädynamiikkaa jne.
    Ja tietenkin myös liikkuminen kaikenlaisten ihmisten parissa on lisännyt tuota herkkyyttä, ja onneksi intuitiivisesti pidän kaikista ihmisistä. Se on sitten eri asia, luotanko heihin ;)

    Jos voi valita, on ihmisiä, joiden seurassa viihtyy, ihmisiä, joita haluaa karttaa. Syytä ei tarvitse tietää, tuntee vain oman olonsa. Ehkä iän lisääntyminen on antanut itselle luvan kuunnella sitä oloa, en tiedä.

    Kulutustottumusten muokkaaminen ei todellakaan ole rakettitiedettä, ihan häijyä tekee, miten halvalla meitä ihmisiä pannaan. Heh, telkkarin tositeeveeohjelmatkin ovat leikattu tavalla, joka ohjaa meitä inhoamaan tietyjä kilpailijoita, suosimaan toisia. Elämme muiden käsikirjoittamaa draamaa, jota silti kutsumme omaksi elämäksemme. Muka.

    No niin, lähden muualle saarnaamaan. Paha tapa. Pah.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turhaan ei sanota, että vanhetessa viisastuu. Semmoisissa asioissa osaamista karttuu ilman muuta eniten, joita tulee harjoitelleeksi - kuten vaikkapa juuri sosiaalisissa suhteissa. Itsensäkin jotkut ehtivät pitkän elämän aikana oppia tuntemaan paremmin kuin nuoret.

      Oppiminen ei kuitenkaan ole aina automaattista. Siihen pitää suostua. Itse luulen oppineeni sen, että ennakkoluuloihinsa jähmettyneitä ja laput silmillä kulkevia löytyy kaikista ikäryhmistä. Iäkkäitä moititaan joskus jämähtäneiksi, mutta kyllä minä tunnen enemmän suvaitsevaisia ja avaramielisiä iäkkäämpiä (naisia) kuin nuoria tyttöjä ja poikia..

      Ai, niin, ja saarnaaminen on tässä blogissa ihan suotavaa ;D

      Poista
  4. No tuota! Onpa vaikea kysymys. Tuosta pinnasta en tiedä (näyttää kyllä vähän autonrenkailta niin kuin jo yllä mainittiin). Hippuset näyttävät hieman kissanhiekalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että sinulle tuli mieleen kissanhiekka. Kieltämättä se käväisi minunkin mielessäni. Jälleen hyvä esimerkki siitä, miten ihminen täyttää "tyhjät kohdat" uudesta kohteesta muodostamassaan tulkinnassa aiemmilla kokemuksillaan. Meillä eräs puusta tehty kissanhiekka näyttää juuri tuommoisilta höttöhippusilta :)

      Poista
  5. Hui, sait minut miettimään yön yli, olenko sellainen, joka lokeroi ihmiset ensivaikutelman mukaan. En ole. Joten uskallan vastata kysymykseesi: olisiko se jääkukkia auton pellillä aamuauringossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvauksesi on melkein yhtä esteettinen kuin kauniit luontokuvasi :)

      Poista
  6. Ensivaikutelma siivilöidään
    niitten omien siivilöitten läpi,
    ja siivilöinti riippu sitten
    millä mielellä silloin on,
    sillä enimmäkseenhän se on
    sitä, miltä minusta tuntuu.
    Tunne on huono mittari,
    johon minulla vaikuttaa
    millainen ilmakin on ☻

    Kuva näyttää korkkimatolta..☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä olisi osannut sitä noin osuvasti kiteyttää. Juuri noin minäkin ajattelen.

      Poista
  7. Tuo kuva-arvoitus on varmaan sellainen, josta sen paljastettuasi ajatellaan: "No niin tietenkin! Miten en tuota nähnyt?"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en kyllä oikean vastauksen kuultuani vieläkään tajua, miten siitä saa tuommoisen kuvan ilman photoshoppausta..

      Poista
  8. Hei Aila! Kyllä tuo on oikeesti aika hankala kuva arvattavaksi:-)

    VastaaPoista
  9. Niin kuin jokin puureliefin pinta, mutta mitä ihmeen valkoista töhkää päällä..? Tai sitten se vois olla MAKROA, hilsettä iholla...

    VastaaPoista
  10. Ei ollut hilsettä, eikä kissanhiekkaakaan..Kuva on kuulemma otettu ihan pinnan tasolta metsälammen jääkerroksesta. Punertava väri tulee kuulemma auringonlaskusta, joka sopivasti heijastui jäähän ja alla olevan, ilmeisen ruostepitoisen, veden tummuudesta. Nuo valkoiset hippuset ovat lunta.

    Minua askarruttaa edelleen tuo optinen harha, joka ymmärtääkseni syntyy noiden luonnon muovaamien urien suunnasta. Meikäläisen silmissä näyttää nimittäin siltä kuin tuo pinta olisi kumpuileva, vaikka kyse oli ihan tavallisen tasaisesta veden pinnasta.

    VastaaPoista

Sano vaan