Voisin kertoa turhasta lääkärireissusta ja odotushuoneessa käydystä koskettavasta keskustelusta. Tekisi mieleni pohtia kuolemaa (jota hiljattain tehdyn kyselyn mukaan 40% suomalaisista ei ajattele juuri koskaan). Helppoa olisi taas lipsahtaa valittamaan kipua, uupumusta ja rajoituksia, joita uusi krooninen sairaus taitaa tuoda tullessaan.
Jätän kuitenkin tällä kertaa väliin. Jos ei ole mitään mukavaa tai edes kiinnostavaa sanottavaa, on parasta pitää suunsa kiinni ja sormet poissa näppikseltä.
Muskakissan kanssa on vähän sisustettu. Siitä joskus myöhemmin. Ihan en saanut selvää, oliko tuo hänen kommenttinsa tyynyistä hyväksyvä vai moittiva...
Onpas kauniit tyynyt, kyllähän Muska varmasti tykkää niistä.
VastaaPoistaMinun mielestäni pitää puhua ja kirjoittaa siitä, mistä haluaa. Eihän kenenkään ole pakko lukea, jos ei tahdo. Ei aina ole niin mukavaa ja kivaa asiaa kirjoitettavaksi ja voihan sitä viihdettä hakea itselleen muualta kuin blogeista, jos viihde on se pääasia.
Minulla on puolestaan ihan hirveä ahdistus päällä, kun löytöeläintalossa olisi tyttökissa, n. 4 kk, kotia vailla. Meillehän toki mahtuisi Sulon lisäksi toinenkin kissa. Tuntuu, että meidän pitäisi ottaa se kissa, mutta mies ei oikein innostu ajatuksesta. Voi apua, mitä teen? Ja mitä Sulo sanoisi?
Mutta mainio ilme on Muskalla. :)
VastaaPoistaJaksamista sinne!
VastaaPoistaMuska on vähän sen näköinen, että 'ai tollasia'.
VastaaPoistaKirjoittaminen asiasta, joka itsellä on mielessä, tekee joskus hyvää. Mutta ei väkisin, vasta jos tuntuu siltä, että mieltään pitäisi purkaa.
Kirjoitat sitten kun/jos siltä tuntuu!
VastaaPoistaVoimia sinulle!
Muskan silmä oikein lepää
VastaaPoistanäteissä tyynyissä!
Vaikeina aikoina blogiystävien kommentit tuntuvat aivan erityisen tärkeiltä ja ilahduttavilta. Kiitos ( ja tähän tulisi sydämen kuva, jos semmoinen olisi minun koneella käytettävissä :)
VastaaPoista