Aviomiehellä oli työasioita naapurikaupunkiin. Pääsin mukaan ostoksille. Suurin osa joululahjoista on nyt hankittu, paria hankalaa tapausta lukuun ottamatta. Jostain syystä tytöille ja naisille on paljon helpompi keksiä jotain kivaa, ainakin jos tuntee saajan tarpeeksi hyvin. Miehet ovat tässäkin asiassa ongelma (vitsi*vitsi* ei kannata hermostua), tai ainakin minun lähipiirini miehet.
Näin joulun alla julkaistaan lehdissä sekä "inhokkilahjalistoja" että "hyviä" lahjaideoita. Minun näkökulmastani moiset listat ovat äärimmäisen typeriä. Aivan kuin kaikki naiset tai miehet olisivat keskenään yhdenmukaisia ja pitäisivät samanlaisista lahjoista. Kuten äitienpäivän alla, naisille varoitellaan antamasta mitään siivous- tai keittiökapineita, ryppyvoiteita tai laihduttamiseen liittyviä juttuja. Joidenkin mielestä suklaarasia on aivan ala-arvoinen lahjus, mutta alusvaatteita, hajuvesiä ja koruja sopii muka naiselle aina antaa.
Itse tykkäisin kyllä uudesta pölynimurista ja ylipäätään kaikenlaisista käytännöllisistä lahjoista (jopa niistä suklaarasioista. Tässä taloudessa ne eivät ainakaan jäisi happanemaan). Koruille ei juuri ole käyttöä ja hajuvesistä saan päänsärkyä. Siitä suorastaan kiusaantuisin ja ahdistuisin, jos aattona paketista paljastuisi alushepeneitä. Ne kun ovat mielestäni henkilökohtainen juttu, eikä istuvien rintaliivien ostaminen sovittamatta onnistu aina asianomaiselta itseltäänkään..saati henkilöltä, joka ei mahdollisesti itse edes moisia käytä.
Yleisesti ottaen lahjojen antaminen on minusta hurjan mukavaa - vielä mukavampaa kuin niiden saaminen. Lahjon mielelläni läheisiäni ympäri vuoden. Joulu tarjoaa kuitenkin suloisen tekosyyn muistaa sellaisiakin, jotka eivät ole aina ihan käden ulottuvilla.
Millaisia lahjoja sinä tykkäät antaa ja saada, vai harrastetaanko teillä lahjontaa jouluna lainkaan?
Mun mielest lahjusten hankkimiin on hankalaa ja vaikeeta. Näin ollen hankin lahjuksii pitkin vuotta. Sitten kun niitä alkaa pakkaamaan, on itselläkin joulu, kun suurimman osan on jo unohtannu.
VastaaPoistaNykyään lahjoja on mukavampi antaa kuin saaha, kai se ikään kuuluu. :)
Just noin minäkin, pitkin vuotta.. Joskus jo tammikuun alennusmyynneistä. Olisikohan se niin, että vanhemmiten toisten ilahduttaminen alkaa tulla tärkeämmäksi kuin se, että itse saa jotain :)
PoistaMeillä ostettiin aikoinaan miehen kanssa aina toisillemme joululahjaksi kirjat. No, niitä on nyt yllin kyllin, joten tapa lopetettiin muutama vuosi sitten. Muutenkaan emme hanki lahjoja, kummilapset ovat jo isoja ja muiden läheisten aikuisten kanssa on sovittu, että lahjoja ei osteta.
VastaaPoistaMinustakin on kyllä mukava antaa lahjoja. Siksi tässä lähellä olevat ystävät saavat minulta aina jotain itse leivottua tai muuta jouluun liittyvää syötävää, kakun, pipareita, silliä, sinappia jne. Viime jouluksi leivoin kuusi maustekkakkua, yksi jäi itselle;)
Muuten, pidän joulupäiväkirjaa, sinne laitan mitä olen antanut kellekin.
Tuommoinen joulupäiväkirja voisikin olla kiva. Olisi ollut hyödyllinen varsinkin niinä vuosina, kun kovasti pähkäilytti mitä olikaan tullut edellisenä vuotena annetuksi jollekin kummilapsista. Nyt kuusi meidänkin kummilapsistamme on jo aikuisia ja siskontyttö vielä niin pieni, ettei hän hirmuisesti vielä lahjoja odottele.
PoistaTuommoinen itse tehty ruokalahja ilahduttaa kyllä mieltä ja kieltä. Siitä tulee mukavasti semmoinen olo, että joku on nähnyt vaivaa saajan vuoksi :)
Meillä ei joululahjoja osteta yhtäkään. Tyttäret saavat pikku lahjoja aina joskus ja minä sain viime vuonna yhden paketin naapurin rouvalta.Miehelle on tärkeää, että on perinteiset ruuat. Nyt on vauva ja saan olla mummi, mutta en vielä tänä vuonna osta hänellekään mitään, kun ei nelikuinen vielä lahjoista ymmärrä.Joulua kyllä vietämme, laitamme koristeita, oikean kuusen ja minä käyn kirkossa. Tavaroiden hankkiminen, kun kaikilla on liikaa, ei oikein sovi minun ajatusmaailmaani, eikä kukkarollekaan.
VastaaPoistaMeillä on ollut jo monta lahjatonta joulua, eikä se ole joulun tunnelmaa ja rauhaa vienyt. Jouluevankeliumi on luettu ja kinkkua syöty, kynttilöitä poltettu ja perheen traditioon kuuluvaa palapeliä kasattu koko jouluyön.
t. elina
Siinäpä se, kun niin useilla on jo tavaraa liikaakin ja niillä, joilta jotain puuttuu, ei välttämättä ole varaa lahjoja hankkia. Joulunvietossa minustakin on parasta itse sanoma ja sukulaisten kanssa yhdessäolo. Kiitollinen olen kuitenkin siitäkin, että pieneen lahjomiseen on mahdollisuus :)
PoistaLapsille hankin lahjat, vaikka pienempi tytär jo ilmoittikin, ettei tarvitse mitään, hänellä on kuulemma kaikkea, mitä tarvitsee ja "kun kyllä minä tiedän, ettei sulla äiti oo rahaa". Isompi laati toivelistan: liput Ruisrockiin, Punk ja yäk! -levy, lävistyslahjakortteja. Just. Äidilleni ajattelin hommata Kissojen Suomi -kirjan, kun hän on samanmoinen kissafani kuin minäkin (ja saan sitten itsekin lukea kyseisen opuksen). Ruokapuoli ja rauhaisa tunnelma menee lahjojen edelle ja jää lapsillekin enemmmän muistoihin kuin tavaranpaljous. Kissakin saa mielenkiintoa elämäänsä, kun laitetaan kuusi ja mukavia koristeita sopivan alaoksille :D Ai niin, ja pitäähän aina yksi mukava lautapeli hankkia koko perheen lahjaksi! (Ei muuten saatu sitä tuettua lomaa. No, ei haittaa, kotonakin on mukavaa eikä Sulon tarvitse stressaantua jossain hotellihuoneessa.)
VastaaPoistaNo, sinä tietysti singahdat heti hankkimaan teinityttärelle semmoisen lävistyslahjakortin ja saman tien myös itsellesi ;DD Se toinen kissa voisi kyllä olla kiva jouluyllätys, jos vaikka miehesi juhlan kunniaksi heltyisi ;)
PoistaHih, ehkäpä en kuitenkaan singahda. Mutta oli listassa yksi järkeväkin lahjatoive, nimittäin Animalian jäsenyys. Sen voisin varmaan toteuttaa :)
Poista