Vaihteeksi tapahtumarikas päivä. Tohtoritätiä tapaamaan piti raahustaa omin jaloin, kun Aviomies oli työmatkalla toisaalla. (Hänen viimeisintä kuvauskohdettaan kannattaa käydä kurkkaamassa I see faces -blogissa. On nimittäin aika vekkuli otos..)Matka terveyskeskukseen ei ole pitkä, mutta murtuneella varpaalla lampsiminen kävi työstä.
Epäkunnossahan tämä minun kroppani on monella tavalla. Sitä mieltä oli lääkärikin. Eri asia on pystytäänkö mitään korjaamaan, varsinkaan kun syytä vinksallaan oleville veriarvoille ei tiedetä. No, taas tutkitaan.
Kotona ilmaantui sitten toisenlainen vikatila, kun osa huushollin sähkölaitteista yllättäen sammahti. Palanut sulake on tietenkin moiseen todennäköisin syy. Ensimmäinen pulma tuli eteen siinä kohtaa, kun tajusin, että sulaketaulu on kiinteän naulakon taakse rakennettu ja niin korkealla, etten ylettynyt keittiötikkailta edes alimmalle sulakeriville.
Puolipimeässä odottelin pitkänhuiskeaa Aviomiestä ongelmaa ratkomaan, mutta ei se ollut niin yksinkertainen juttu...Apuun tarvittiin vielä sähköalan ammattilainen, lankomieskin, sillä kyse oli hankalammasta viasta kuin kärvähtäneestä sulakkeesta. Koko sähkömittari oli epäkunnossa. Kaksi liitosta sisältä oli löystynyt, eikä vikaa saatu korjattua murtamatta sähkölaitoksen sinettejä. Huomennapa onkin sitten "kiva" soitella sähköyhtiöön ja selvitellä asiaa..
..mutta on se vaan onnenpotku, että on olemassa tuttuja ja sukulaisia, jotka tulevat hätiin , kun omat konstit eivät riitä.
..mutta on se vaan onnenpotku, että on olemassa tuttuja ja sukulaisia, jotka tulevat hätiin , kun omat konstit eivät riitä.
Täällä vahvasti eteläpohojalaaset juuret omaava uusi, iloinen lukija ilmoittautuu :).
VastaaPoistaTää oli ihan ku olis kotiinsa tullu..
Tervetuloa vastavierailulle :)
Se se on vanhenemises pottumaista, et keho ei meinaa kestää.
VastaaPoistaOnneks oli sähkäri lähellä, muuten ois voinnu tulla isompi lasku. :)