Pitkästytti. Avasin television. Yhdeltä kanavalta tuli ruokaohjelmaa, toiselta urheilua, kolmannelta jotain ylipainoisten ihmisten hoikaksikidutusviihdettä. Ei napannut.
Käänsin toiveikkaan katseeni blogilistalle ja aloin etsiskellä itselleni uutta luettavaa. Muotia, laihdutusta, meikkejä, kuntoilua. Haetuimmat aiheet hakusanalistassa pro ana ja seksiblogit. Justiinsa.
Talouteemme tulee hyvin vähän lehtiä. Puutarha- ja kameralehdissä ei onneksi kuntoiluvinkkejä tyrkytetä, mutta kasan päällimmäisinä lojuneista ilmaisjakelulehdistäkin bongasin heti sekä liikuntavinkkejä että laihduttajalle sopivia ruokaohjeita, aiheisiin liittyvistä mainoksista puhumattakaan.
Kaikille vähänkin psykologisia lainalaisuuksia pohtineille on tuttua se, että esimerkiksi raskaana oleva nainen alkaa bongata kaikkialla lastenvaunuja ja pyöreävatsaisia lajitovereita, uuden auton hankintaa miettivä huomaa kaikki automainokset jne.
Tämän seikan tiedostettuanikaan en usko subjektiivisen katsomistapani vääristävän sitä havaintoa, että nykypäivän ihmiset näyttävät pyörivän kiivaasti piirileikkiä oman napansa ympärillä. Hyvä terveys, ulkonäkö ja fyysisiä nautintoja tarjoava elämäntyyli mielletään jokaisen ihmisen kyseenalaistamattomaksi tavoitteeksi, jopa kansalaisvelvollisuudeksi ja hyveellisen elämän perustaksi. Sen ympärille on rakentunut ennennäkemätön tuotteiden ja palvelujen teollisuudenhaara.
Eiväthän ne välttämättä huonoja tavoitteita ole. Paljon haitallisempiinkin asioihin ihminen voi aikansa ja varansa tuhlata. Kyse on mielestäni lähinnä siitä, että resurssit ovat rajalliset ja muitakin kohteita olisi, joihin niitä voitaisiin jakaa. Pintaa (ulkonäköä, kuluttamista, organisaatiorakenteita, imagoa) korostettaessa on sisältö jäänyt monissa tapauksissa ohueksi.
Tietenkin on olemassa lukemattomia tapoja tanssia polkkaa oman napansa ympärillä. Vertauskuvallisessa mielessä se onnistuu myös meiltä liikuntarajoitteisilta. Kyse onkin mielestäni arvojen kohdalleen asettamisesta, ihmiskuvasta ja kokonaisuuksien tajuamisesta.
Jos olemassa ei ole muuta kuin tämä materiaalinen todellisuus, on ymmärrettävää, että vain liha, pinta, aineellinen ja ajallinen on tärkeää. Itse uskon, että on olemassa enemmän.
Olet aivan oikeassa, elämme ulkonäkö keskeistä aikaa.
VastaaPoistaOlet paljolti oikeassa.
VastaaPoistaHaluan kuitenkin tuoda tähän toisenkin näkökulnan. Itse syön terveellisesti ja liikun paljon pitääkseni itseni mahdollisimman hyvässä kunnossa. En ulkonäköni takia, vaan siksi, että olen koko elämäni alitajuisesti varautunut siihen, että jonain päivänä sairastun vakavasti (en mieti sitä joka päivä, mutta siellä se jossain alitajunnassa on).
Oma äitini kuoli ihan liian nuorena heti pian syntymäni jälkeen vakavaan sairauteen, jonka perinnöllisyydestä ei ole tietoa. Muuan lääkäri totesi minulle ollessani 19-vuotias, että "jos ihan pelkkiä tilastoja katsotaan, tulet kuolemaan nuorena". Melko tylyä kuultavaa sen ikäisenä.
No, nyt olen saanut elää jo kohta 16 vuotta kauemmin kuin oma äitini ja joka ikinen päivä pidän sitä pienenä (isona) ihmeenä ja kunnioitan tätä elämää niin paljon, etten halua antaa sitä ennenaikaisesti pois esim. syömällä itseni niin huonoon kuntoon, etten mahdollisen sairauden tullessa pysty kamppailemaan vastaan. Toivon, että ymmärrät mitä tarkoitan.
Siksi toivon, että mahdollisimman moni (siis sellainen, joka ihan oikeasti tarvitsee, ei ulkonäön vuoksi), ymmärtäisi ottaa vinkeistä vaarin ennenkuin on myöhäistä.
Muoti ja kauneus ei kiinnosta, joskin olisi varmaan ympäristöystävällistä välillä vähän useammin vilkaista peiliin :)
Eihän oman kunnon ja terveyden hoitaminen huono asia ole. Ihmiskuvan yksipuolisuudesta ja vinoutuneesta maailmankuvasta minä lähinnä tuossa tekstissäni yritän huolta ilmaista. Itse olin sairastuessani ja vielä 10 v sen jälkeen hoikka ja suht hyväkuntoinen. Enää en ole. Kolme kouluaikaista, kunnostaan huolehtinutta, liikunnanopettajaa kuoli alle viisikymppisenä syöpään. Elämä on arvaamatonta, eikä kaikki riipu itsestä. Terveys ja ulkonäkö ovat tärkeitä asioita, mutta eivät riitä ainakaan minun elämäni keskipisteeksi ja tarkoitukseksi. Kiitos sinulle positiivisesta kommentista :)
VastaaPoista"liikunnan opettajaani" pitäisi tuolla lukea..
PoistaOlen hyvilläni, että otit kommenttini positiivisena, koska se ei ollut muuksi tarkoitettu.
VastaaPoistaKirjoitin sen poikkeuksellisesti nimettömänä, koska aihe on minulle henkilökohtainen, enkä ole jakanut sitä edes kaikkien oikeasti tuntemieni ihmisten kanssa :).
Tyhmä kysymys: mikä kumma on toi pro ana (en muuten rupea hakemaan...) Minun olisi varmaan myös kannattanut julkaista kommentti anonyyminä, eikä paljastaa suurta tietämättömyyttäni
VastaaPoistaLiittyy anoreksian ihannointiin...ja opettajahan tietää, että asioiden kysyminen on viisauden alku ( ja keskikohta, mutta ei loppu) ;D
PoistaHieno kirjoitus.
VastaaPoistaEmme todellakaan voi omaan tilaamme kuin ihan marginaalisen vähän. Aina voi tulla (yleensä tulee) joku sairaus, epäonni, menetys tms. johon emme voi vaikuttaa vaikka kuinka olisimme trimmanneet ja valmistaneet itseämme.
Tämä ulkonäkökeskeinen maailma tuntuu todellakin pinnalliselta, kun itsellä on sairauksia, on ylipainoa, on murheita. Ei auttaisi vaikka kuinka yrittäisimme vaikuttaa. Periksi ei saisi antaa, mutta kyllä tämä välillä aika paskamaista on.