Tänään oli päivä, jolloin silmille hyppäsi netistä ja televisiosta kaikki huonoimmat uutiset. En käsitä, miksi on niin paljon sellaisia, jotka näyttävät ihan tahallaan pyrkivän vahingoittamaan toisia: ihmisiä, eläimiä ja luontoa.
Ymmärrän sen, että ihminen on varsin alkeellinen olento. Kasvamme ihmisiksi ympäröivän kulttuurin muovaamina. Jos ei ole kuin lusikalla annettu, kaikki eivät aikuistuttuaankaan pysty kauhalla itsestään ammentamaan.Tietynlainen pyrkyryys on mahdollisesti jopa välttämätöntä lajin säilymisen kannalta. Vähintään yhtä tarpeellinen on kuitenkin kykymme yhteistyöhön ja altruismiin.
Omassa lähipiirissäni vaikuttaa pääasiassa sellaisia ihmisiä, joiden mielestä on palkitsevampaa antaa muille kuin kahmia itselle, ilahduttavampaa hoivata kuin tulla itse hoivatuksi.Enkä halua olla minkäänlaisissa tekemisissä henkilöiden kanssa, jotka käyttävät henkistä tai fyysistä väkivaltaa päämääriensä ajamiseen.
Nuorempana olin vääryyttä kohdatessani valmiimpi barrikadeille. Johtuneeko oman kehon ja mielen haurastumisesta vai siitä, että tietoa ja ymmärrystä on enemmän, mutta nyt maailman pahuus pelottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano vaan