Aurinko paistaa. Perhosia lentelee ruuhkaksi asti. Omenapuut notkuvat sadon alla. Kasvihuoneessa tomaatit alkavat viimeinkin joukolla punastella. Tätä lämpöä ja valoa kun saisi pulloon. Sillä täyttäisin kellarini hyllyt mieluummin kuin kurpitsapikkelsillä ja marjahilloilla.
Meikäläistä ei ole suunniteltu pohjoisen pitkiin, pimeisiin, kylmiin talviin. Vuosi vuodelta kestän ne huonommin. Aiemmin säröili vain mieli. Nyt särkyy jo kroppakin. Kostea ja kylmä rampauttaa fibromyalgian runtelemat jäsenet kankeiksi ja kipeiksi.
Vielä ei kuitenkaan ole se pahin aika. Viikonlopun vietin vuoteen omana, mutta tänään jaksoin nostaa maasta valkosipulit. Jos vielä pienen pätkän pystyisin kaivamaan uutta kukkapenkkiä tai säilömään pari talvikurpitsaa, voisin olla päivän aikaansaannoksiini tyytyväinen.
Aina löytyy niitä, jotka jaksavat, pystyvät, osaavat ja ehtivät enemmän. Ehkä yksi onnellisen elämän salaisuus onkin siinä, että osaa asettaa tavoitteensa sopivan korkealle: ei liian ylös, ettei aina pety, muttei turhan matalallekaan, jottei mahdollisuudet jää käyttämättä..
Onnellisuudesta! - eilen täällä mökillä katsoin kun yksinäinen joutsen matkasi järvellä. Ajattelin että voi onko se jäänyt yksin kun keväämmällä näin pariskunnan. Tänä aamuna kun aioin ottaa kuvan tyynestä järvestä huomasin kuinka joutsenperhe , pariskunta ja viisi pienempää heidän välissään matkasi samaan suuntaan kuin yksinäinen eilen. Taisipa perheen pää vain käydä eilen katsastamassa uusia maisemia perheelleen. Joskus se onni syntyy tämmöisistäkin asioista. Mukavaa päivänjatkoa sinulle, kiva jos voit jo paremmin. Terveisin sisko
VastaaPoista